Kartalla

Aivan vaihdon alussa oma huone saattaa kaivata sisustusta. Netistä saa alle kympillä ihan mukavia Saksan karttoja. Jos lattialla on hukkaneliöitä, voi tehdä matkasuunnitelmia  keskiaikaisen sotastrategiakartan ja pienten tinasotilaiden hengessä.

Seinälläkin kartta on helpottanut suunnitelmia (kämmenen pituus on noin kahden ja puolen tunnin matka autolla). On se opettanut maantiedettäkin. Valloittajan elkein on hauska merkata nähtyjä paikkoja.

Nyt loppusuoralla on hyvä rauhoittua ja keskittyä Heidelbergiin.

Kulttuuri ei ole kaukana

Missä tahansa päin Saksaa sitä onkaan, kannattaa muistaa, kuinka lyhyt matka kaikkialle on. Jos maailmanluokan show osuu 20 euron tai parin tunnin säteelle omalta paikkakunnalta, niin halvaksihan se tulee, eikö? Eikö silloin voi sallia itselleen permantopaikan oston?

Viime viikon keskiviikkona näin Frankfurtin Alte Operissa Ballet Revolucionin, kuubalaisen tanssishow'n. Show jättää maailmankiertueellaan Pohjois-Euroopan kokonaan välistä.

Kannatti mennä. Oli vaikuttava. Sattumalta myös Frankfurtin oopperan edessä oli Opernplatzfest viimeistä päivää käynnissä. Oli omenaviiniä ja ruokakojuja.

Frankfurtin pukumiehiä Opernplatzilla. After work?

Alte Operin rakennushistoria on, kuten usein Saksassa, kivulias; 1880 vuonna valmistunut,
1944 pommitettu ja hitaasti uudelleen rakennettu.

Lauantaina olin Kasselissa dOCUMENTA (13) -tapahtumassa, joka on valtava nykytaiteen näyttely. Se järjestetään viiden vuoden välein, ja satuin olemaan tänä kesänä viidentoista euron kimppakyydin päässä kaupungista - miksi siis ei. Törmäsin Kasselissa myös suomalaiseen työhön.

Pidä silmät auki kaduilla. Ahmi julisteita silmillä ja kiusaa itseäsi Eventimin tai muun lippupalvelun sivuilla. Kyllä se kannattaa.

Documentahalle Kasselissa

Päivä pelinappulana

Carcassonnen nimi kuulostaa monien lautapeli-ihmisten korvaan tutulta. Lautapelin esikuva Etelä-Ranskassa kiinnosti minua enemmän kuin pelailu.

Kuten monessa muussakin paikassa, myös Carcassonnessa
jokiranta on nättiä kävelyaluetta.

Linnake oli todella vaikuttava: tuplamuurien sisällä on pieni kaupunki, Cité. Keskustan ja linnoituksen näkee yhdenkin päivän aikana, mutta kahdessa ehtii jo rentoutua.

Hyvä vierailuaika on kesäpäivänseisaus, sillä Carcassonnessa juhlitaan kesän pisintä päivää musiikkifestivaalilla. Virallistakin ohjelmaa on vaikka kuinka, mutta vapaa-ajalla kaupunkilaiset ottavat soittimensa ja soittelevat kaduilla huvikseen. Jos instrumenttisi on siis helposti kuljetettavaa laatua, kannattaa harkita musisointia.

Jos käy tuuri, linnanpihalla voi nähdä valoshow'n alueen verisestä historiasta.

Linnoitus valaistaan kauniisti iltaisin.

Saksasta suoraa Ryanair-yhteyttä Carcassonneen ei ole, mutta Briteistä, Alankomaiden Eindhovenista ja Bryssel-Charleroilta saattaa löytää alle kympin lentoja. Parin tunnin ja parinkymmenen euron junamatkan päässä on myös Montpellierin lentokenttä, josta Ryanair lentää Frankfurt Hahniin ja Charleroi'n.

Epäloogisin reissu

Terveisiä Montpellierin kaupungista. Blogi on ollut valitettavan hiljainen, kun olen reissannut 12 päivää.

Kesäkuun älynväläys ja pitkäaikainen haave oli Islanti. Sinne lentää suunnilleen yhtä halvalla (lue: kalliilla) niin Suomesta kuin Saksastakin. Nyt ystävyys ajoi järjen edelle ja etsin lentolippuja Islantiin Saksasta tai jostain päin Keski-Eurooppaa. Löysin kohtuuhintaisen menopaluun Brysselistä.

Matkan ajatus lyhyesti:
Mennä junalla Brysseliin, moikata kaveria siellä. Lentää Islantiin ja viettää viikko siellä amerikkalaisen ystävän kanssa (joka on siellä ”viikon mittaisella välilaskulla” lentäessään Norjasta kotiin Jenkkeihin). Lentää takaisin Brysseliin, siirtyä Hollanin puolelle Eindhovenin kentälle ja lentää Carcassoneen tapaamaan kaveria. Olla siellä pari päivää, junailla Montpellieriin ja lentää takaisin Frankfurt Hahnille, josta kulkee (öinen) bussi Heidelbergiin.

Yritän pitää blogin sisällön hyötytietona, mutta nyt on vaikea sanoa, mikä tässä on se vinkkisisältö... Ehkäpä...

1. Älä tee tällaista matkasuunnitelmaa, siinä ei ole järkeä.
2. Lue kohta 1. Jos nyt kuitenkin päätät lähteä kauas, kannattaa huomioida Alankomaiden ja Belgian halpislentokentät – ne ovat ihan varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa ”matkalla kentälle” nähdä jotain muutakin.
3. Lue kohta 1. Toisaalta, on kivaa elää tällä vuosituhannella, ja omatpahan ovat säästöni, ja niin, tuota noin, go before it's too late ja kerran sitä vaan eletään.

Hanki harrastus

Schriesheimin kalliot ovat pyöräilymatkan päässä. 

Jos haluaa, että vaihtopaikka tuntuu vähän enemmän kodilta, kannattaa hankkia harrastus. Liittyminen yhdistykseen nimeltä DAV (Deutscher Alpenverein) on tähän mennessä ollut vaihtoajan parhaita päätöksiäni.

Liityin kielikurssikaverin kanssa yhdistyksen jäseneksi ihan ensimmäisillä viikolla. Molemmilla oli hitusen kiipeilykokemusta ja paljon opittavaa. Muun muassa koko saksankielinen kiipeilytermistö noin niin kuin aluksi.

Siitä se lähti. Kaikenlaisessa urheilussa varmaan oppii luottamaan kaveriin ja tutustuu toiseen paremmin. Kiipeily on kuitenkin poikkeuksellista: joka viikko sitä laittaa henkensä toisen varmistuksen varaan.

Olimme uusien jäsenten infoillassa. Ai täällä järjestetään luolaretkiäkin? No mennään luolaan. On vaikea selittää, miksi oli niin upeaa kontata, ryömiä ja kävellä märässä, pimeässä, ahtaassa, mutaisessa ja kivisessä onkalossa, mutta se oli uskomattoman hienoa. Muiden osallistujien kanssa on kokkailtu ja grillailtu jälkeenpäin.

DAV-jäsenenä saa alennusta kiipeilystä, mutta sen lisäksi saa osallistua huikeisiin viikonlopputapahtumiin.

Paikallisyhdistyksissä on myös se mahtava puoli, että pääsee harrastamaan saksaksi saksalaisten kanssa.

Tutustumisretken kohde oli Grotte  de la Maratière -luola Ranskassa Juran alueella.

Kiipeilytaidoista ja -varusteita on hyötyä myös luolissa.

Salle du Pilier -osuuteen noustiin pienen sisäänkäynnin läpi, vähän kuin viemäristä nousisi keskelle komeaa plazaa.

Välillä sitä oli kuin katedraalissa, välillä sai ryömiä ahtaissa paikoissa.  

Ajantaju, nälkä ja jano katosivat luolassa.  Ylös palaaminen oli jännittävää.

München ja Globetrotter-megastore

Opaskirjat osaavat kertoa paremmin Müncheninn huippunähtävyyksistä. Haluan nostaa esiin nyt vain yhden kaupan, jota ei saa jättää väliin jos on joskus elämässään ottanut edes vähän huumaa

...ulkoilusta, vaeltamisesta, nuotiolla grillailusta, leireilystä

...melomisesta, kiipeilystä

...kartoista, matkakirjallisuudesta

...tai outdoor-muodista

6500 neliön Globetrotter-ulkoilukauppa Münchenissä sijaitsee Isartor-metroaseman vieressä. Se on melkein kuin Heureka kaikkine testaushärveleineen.

Kanoottien testausaltaassa on välillä myös tekoaaltoja ja suihkulähdeshow.

Jostain syystä kaupassa oli myös muurahaisterraario.

Neljäkerroksinen kauppa on auki arkisin ja lauantaisin kymmenestä kahdeksaan.

Goret ja muut kuoriasut voi testata sadekopissa. Kätevää!

Talvitakit voi testata kylmäkammiossa, jossa on myös lämpökamera. 

Kesäpäivän ykköskohde. Kylmäkammiossa on pakkasta ja ilma on ohutta kuin 3500 metrissä.

Kaupan tarkka osoite on Globetrotter Ausrüstung,  Isartorplatz 8-10, 80331 München

Portaiden viereiset seinät on päällystetty insipiroivilla kuvilla.

Läpinäkyvän boulderseinän lapsille löytää ylimmästä kerroksesta - kuten myös slacklinen.  Kiipeily omalla vastuulla.

Vaelluskenkiä kuuluu tietenkin testata erilaisilla maapinnoilla, jotka on kätevästi rakennettu testirataan. 

Postia sinulle

Perinteisen paperipostin saaminen on parasta ja lähettäminenkin hauskaa. Olen käyttänyt postikuluihin kohtalaisen paljon rahaa, mutta en jaksa pihistellä siitä - vastaanottaja ilahtuu kuitenkin koko rahan edestä. Järkeä kannattaa kuitenkin käyttää.

Postikortti ja pieni kirje (Standardbrief) kulkevat Saksasta eri puolille Eurooppaa 75 sentin postimerkillä. Muuta hinnastoa:


Postikortti: 0,75 €

Standardbrief: 0,75 €

Pituus 14–23,5 cm, leveys 9–12,5 cm, paksuus max. 0,5 cm. Paino max. 20 grammaa

Kompaktbrief: 1,45 €

Samoin kuin yllä, mutta paksuus max. 1 cm. Paino max. 50 grammaa.

Großbrief: 3,45 €

Pituus väh. 14 cm, leveys väh. 9 cm, pituus+leveys+paksuus max. 90 cm (yksi sivu saa olla korkeintaan 60 cm). Paino max. 500 grammaa.

Maxibrief: 7 € tai 16,90 €
Mitat samat kuin Großbriefissä. 500–1000 grammaa 7 €, 1000–2000 grammaa 16,90 €.


Parin kaverin kanssa olen noudattanut kamalien muotopostikorttien perinnettä. Dianan pää Lontoosta, muotoonleikattu life-size pahvivohveli Brysselistä ja niin edelleen. Baijerista löysin taas näitä mahtavia muotopostikortteja. Mitä opin? Älä osta muotopostikortteja. Älä Saksassa. 12,5 sentin sallittu leveys paukkuu rikki helposti, ja sitten saa maksaa 3,45 euron postimaskun. Yli nelinkertainen hinta on aika suolainen.

Muuta testattua:

Posti kulkee Suomen ja Saksan välillä kahdessa päivässä. Muista Luftpost-tarra. Postimerkkejä saa mm. automaateista, mutta ne hyväksyvät vain kolikoita. Automaatin merkit pitää myös itse nuolla, yök. Jos ostaa tiskiltä, saa onneksi tarrapostimerkkejä.

Ihania postielämyksiä kaikille!

Postikorttien kultainen sääntö: mitä huonompi maku, sitä suurempi ilo

Kaupunkeja kahlaamassa

Ängin yhteen viikonloppuun neljä rg-loppuista kaupunkia: tälle Baijerin-tutkimusmatkalle osuivat Nürnberg, Regensburg, Bamberg ja Würzburg.

Se ei kannata jos
1. Matkustat jonkun toisen kanssa, porukassa on aina hitaampaa
2. Olet rauhallinen nautiskelija ja vietät pitkiä aikoja museoissa

Näin voi tehdä jos
1. Matkustaa yksin, sitä on kumman tehokas
2. Ei aseta korkeita tavoitteita. Monissa paikoissa vain kävelin kauniissa keskustassa ympäriinsä, ja kaikki yllämainitut kaupungit ovat siihen erittäin sopivia.

Suomalainen bongattu Nürnbergin Doku-Zentrumilla

Kidutussellikierroksella Nürnbergissä

Saippuakuplista tulee hyvä mieli, isoista kuplista paljon hyvää mieltä

Nürnbergissä tapasin kauppiskaveri Toukon ja oli mukavaa vertailla Saksa-kokemuksia kahdelta kuukaudelta ja avautua siitä, mikä nyt on niin paljon järkevämpää Suomessa. Näin Hitlerin rakennuttaman kongressihallin (museon nimi on simppeli Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände), vähän keskustaa ja raatihuoneen kellarikerroksen keskiaikaisen vankilan kidutusselleineen. Ja hyviä katutaitelijoita mieskuorosta jättisaippuakuplapuhaltajaan.

Matka jatkui Regensburgiin, jossa ihastelin kaupungin Steinbrückea. Kyllä se on niin, että kaupungissa pitää olla joki, ja Regensburg hoitaa jokivelvollisuutensa harvinaisen hyvin. Jokirantaa ja piknikneliöitä on erittäin kiitettävästi. Katedraali oli myös yksi kauneimmista, joissa olen käynyt.

Tonava pyörteinen

Regensburg

Musik-Cafe-Bar Amadeus,  Frohliche-Turken-Strasse 9,  Regensburg

Olin yötä Regensburgin ainoassa hostellissa, joka oli ihan kelvollinen. Respan yhteydessä on oma supermarketti. Pärjäsin kuitenkin illalla erinomaisella omenasose-kaneli-crepellä, jonka ostin Steinbrücken kupeessa olevasta creperiestä. Aamulla ehdin syödä vielä brunssin Cafe Amadeuksessa, ja sain 6,90 eurolla aivan taivaallisen aamiaisen.

Bamberg

Bambergin Pikku-Venetsia ja huijarigondoli

Istuin vesisateen ajan junassa, ja aurinko tuli sopivasti esiin Bambergissa. Bambergia sanotaan yhdeksi Saksan kauneimmista kaupungeista, ja kyllä se maineensa ansaitsee. Parin tunnin aikana kävelin joitakin kilometrejä kauniilla kaduilla, kirkossa, jokivarressa ja silloilla. Bamberg on myös näitä seitsemän kukkulan kaupunkeja. Pidemmällä lomalla voisi tutustua paremmin, nyt välttelin turhia rinteitä.

Viimeinen pysäkkini oli Würzburg. Ehdin vielä sisään barokkilinna Residenziin ja wow. Vähintään yhtä hieno kuin Nymphenburgin linna Münchenissä, ellei hienompi. Koristeellisia kattoja jaksaa tuijottaa niin kauan, että niska alkaa protestoida. Parhaat kuvat näkee Wikipediasta tai Residenzin sivuilta.


Maailmanperintökohteen titteli ei ole välttämättä mikään tae hienosta turistinähtävyydestä, mutta tällä reissulla Unesco-tärpit olivat kyllä kauniita. Sekä Regensburgin ja Bambergin keskustat ovat listalla, samoin Würzburgin Residenz. Ajattelen hyvin samoin kuin ystäväni Miranda blogissaan:

"My goal is not so much to visit every world heritage site in the world (there’s enough that it would take a dedicated, well funded lifetime, and some are next to impossible for tourists to visit) – but rather just to enjoy stumbling upon them, counting them, and sometimes even using the list as my first point of reference when planning a new trip."

Residenzin puutarhan puut oli trimmattu erittäin tarkkaan...

...mutta hah! Ei täydellisesti.

Würzburg on viinitilojen ympäröimä, ja keskustan kävelysillalla kaikki seisoskelivat viinilasit kädessä. Väsytti ja sataa tihutti. Päätin kuitenkin kiivetä Marienfestungin kukkulalle. Ihan vain puoleen väliin. Ihan vain maiseman vuoksi. Oi, se oli sen arvoista. Sade lakkasi sopivasti, aurinko tuli selkää lämmittämään ja muodosti Würzburgin keskustan ylle tuplasateenkaaren.

Nimiturismia ja kökköhuumoria

Kävin eräänä lauantaina Neustadtsissa, joka on herttainen viinikaupunki Heidelbergin lähellä, ja ajoin pari pysäkkiä pidemmälle kuvatakseni tämän kyltin.

Saksassa on itse asiassa aika monta Frankensteinia, eikä se nyt kovin kummoista ole, mutta jotenkin ajatus on hauska.

En lähde tekemään reissuja järjettömän kauas vain nimiturismin takia, mutta jos olisin vaihdossa hassujen nimien huudeilla, kävisin kuvaamassa pari kylttiä. Paska-alkuisia paikkoja on Suomessa vaikka kuinka, mutta itäisessäkin Saksassakin pääsee Keilan kautta Paskaan. Heh heh hee. Riesa löytyy Leipzigin ja Dresdenin puolivälistä.

Roadtrip järveltä järvelle

Pääsiäisenä isosisko tuli käymään, ja teimme yhdessä roadtripin Baden-Württembergissä ja Baijerissa. Sää ei ollut kovinkaan erinomainen, mutta säästyimme ehkä juuri siksi ruuhkilta ja ehdimme nähdä vaikka mitä.

1. Mummelsee
Roadtrip alkoi Schwarzwalder Hochstraßella eli the Black Forest highwaylla. 60 kilometrin mittainen tie on hieno, ja litteästä Etelä-Suomesta tulevalle metsäiset kukkulat ovat todella hienoja. Mummelseen kohdalla oli valtava parkkipaikka ja turistilaumat pyörivät järven ympärillä. Oli se ihan mukava taukopaikka, mutta sanoisin sitä kuitenkin enemmän lammeksi kuin järveksi.

Mummelsee

Schwarzwald Hochstraßen maisemaa

Totta kai piti kokeilla aitoa Schwarzwälder Kirschtortea

2. Titisee
Yövyimme Titisee-Neustadtissa. Se oli kätevä ratkaisu: ajelimme rauhassa Schwarzwaldin läpi sunnuntain aikana, söimme illallisen Freiburgissa ja ajoimme vähän itään halvempien huoneiden äärelle. Samalla lyhensimme maanantain legiä.

Saksan korkein vesiputous Tribergissä

3. Bodensee
Erittäin kauniin Bodenseen rantakaupungit ovat täynnä kesäpäivinä. Saksan puolella voi kävellä Konstanzin rantapromenadilla ja katsella järven yli Alpeille. Juuri ja juuri Baijerin puolella sijaitseva Lindau on myös kaunis. Bodenseen yli pääsee myös autolautoilla, joissa veloitetaan auton koon mukaan. Eläköön valintamme pienestä Opel Corsasta!

Konstanz, Bodenseen rannalla

Autolautalla Konstanzista Meersburgiin

Bodenseen rannikkoa pitkin ajellen, kohteena Lindau

4. Alpsee ja muut järvet Neuschwansteinin linnan lähistöllä
Oberstdorfin lounaan jälkeen ehdimme vielä illan viimeiselle kierrokselle Neuschwansteinin linnaan. Kannattaa ehdottomasti kävellä vartin verran Marienbrückelle, josta näkee koko linnan kauniisti. Kapea ja nariseva silta on muutenkin hieno kokemus, kun 90 metriä alapuolella kuohuu pieni vesiputous. Saman virran vedenpaine riitti Ludwig II:n linnan ylimpienkin kerrosten putkiin.

Neuschwansteinin linna ja julkisivuremontti

Schloss Hohenschwangau ja siskon samanväriset hiukset

5. Starnberg-järvi
Viimeinen järvi, Starnberg, oli tämän reissun kaunein. Sen rantatonteilla on rikkaiden asuntoja - mikäs sen kätevämpää kuin käydä töissä Münchenissä, harrastaa talvilajeja Garmisch-Partenkirhcenissä ja asua siinä puolivälissä. Kaupungin keskustan vastakkaisella rannalla kohoavat Baijerin Alpit.

Järvi on kuuluisa siitä, että rakastettu kuningas Ludwig II otti ja hukkui siihen mystisissä olosuhteissa.

Maanantain ja tiistain välisen yön vietimme Garmisch-Partenkirchenissä. Mielellämme.

Tiistain aamupalalla autossa yritettiin nimetä näkyviä huippuja ennen kuin täytyi lähteä Alppien helmasta pois.

Seesteinen Starnberg

Suosittelen toki kaikkia kohteita, mitä nyt Mummelsee oli ehkä vähän pettymys, ja auton vuokraaminen antoi ainutlaatuisen vapauden päättää aikatauluista. Tiet ovat hyviä ja navigaattori löytää kohteet. Kahden vuorokauden Europcarin vuokra ja bensat maksoivat meille kahdelle noin 170 euroa. Halvemmaksi siis tulee, jos saa kerättyä takapenkillekin porukkaa. Auto oli järkevää palauttaa Starnbergiin ja jatkaa sieltä S-bahnilla Müncheniin: Münchenissä auto olisi lähinnä hidastanut ja hankaloittanut elämää. Tässä vielä koko reitti Google Mapsissa.


PS. Kerroin reissun järvien näkökulmasta lähinnä tiivistämisen vuoksi. Muita Saksan järvimaisemia löytyy pohjoisemmasta... Schwerinin, Hampurin ja Lyypekin ympäristö voi olla näkemisen arvoinen. En tiedä, miten kuuluu verrata järvi-Suomeen. :)