Kantapään ja Kööpenhaminan kautta

Lokakuu alkoi reissulla, jossa yhdistän KY-Hansan opintomatkaan omaa lomaa Heidelbergissä. Hansa teki siis excun Frankfurt am Mainiin, jonka jälkeen jatkoin matkaa vaihtokaupunkiini.

Reissu alkoi nolosti. Ensimmäistä kertaa elämässäni nukuin pommiin lennolta. Olisin voinut tehdä pari asiaa toisin nukkumaan mennesssäni ja lopulta herätessäni.

Kun menet nukkumaan:
Aseta monta herätystä. Laitoin kaksi herätystä, yhden netistä läppäriin ja yhden kännykkään. Läppäri meni kuitenkin sleep-tilaan eikä hälyttänyt.
Laita ne kauas hälyttämään. Luulin riittävän, että kännykkä on pöydällä parin metrin päässä sängystä - olen silti noussut, ottanut askelia ja sammuttanut herätyksen tiedottomana.
Laita puhelimeen äänet päälle. Kun kaverit soittavat aamuyöllä, miksi en ole bussissa, pirinä herättäisi tärinää paremmin.
Vältä alkoholia. Pienikin määrä yhdistettynä univelkaan tuudittaa sikeästi. Katso mieluummin vaikka kauhuleffoja ja nuku levottomasti.

Jos heräät pahimpaan uutiseen:
Älä panikoi. Minkäänlainen sekoilu ei tuo menetettyä aikaa takaisin. Mieti vaihtoehtoja. Itse muistin kaverini tilanteen viime talvelta. Hän jäi jumiin Brysselin ruuhkaan, myöhästyi lennoltaan ja osti kentältä uuden. Niinpä avasin vain tyynesti Expedian ja Cheapticketsin ja aloin hakea iltapäivän lentoja Turusta ja Helsingistä Frankfurtiin.
Soita lentoyhtiöön. Tätä en tajunnut tehdä. Jos lento ei ole vielä lähtenyt, tiedustele, mitä lipun muuttaminen maksaa. Saattaa olla, että myöhemmällä lennolla on tilaa samassa luokassa, jolloin minimimaksulla eli 55 eurolla selviää.  Jos käy huonompi tuuri, lipun siirto saattaa maksaa satoja euroja, jolloin kokonaan uusi lento on halvempi ratkaisu. Tämä riippuu varmasti yhtiöstä ja lipun tyypistä (tarjous vai normaalihintainen) Omat lentoni olivat SASin.

Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Tee check-in jo valmiiksi vaikka illalla netissä. Lähtöselvityksen tehnyttä matkustajaa voidaan odottaa yllättävänkin kauan.

Mieti, onko sinulla varaa tähän tai mistä olet valmis luopumaan, jos tarve on. Yritän matkustaa aina vararaha mukana (hätätilannetaksimatkat, kidnappauslunnaat ja sitä sarjaa).



Pohdi vaihtoehtoja. Säntäsin heti ostamaan uutta menolentoa. Lipun siirto tai muokkaus voi kuitenkin olla mahdollista. Riippuu lentoyhtiöstä, saatko käyttää paluulennon. Lufthansalla on palvelu, jossa meno-paluulippu voidaan muuttaa one way -lipuksi lisämaksua vastaan. Finnairilla on ns. robotti joka peruuttaa molemmat lennot, jos matkustaja ei ilmesty kentälle. SASilla vastaavaa automaattista peruutusta ei ole. Varaus jää roikkumaan systeemiin.

Sääntöjen mukaan matkat tulee lentää siinä järjestyksessä kuin ne lipussa ovat (meno, paluu). Turun ja Frankfurtin kentällä check in -virkailijat eivät kuitenkaan nähneet mitään syytä, miksi en saisi käyttää paluulentoani. He käskivät varmistaa asian Frankfurtin kentän lipputoimistosta. Sieltä kerrottiin, että en saa käyttää paluulentoani, koska en istunut menolennollani.

Ba dum TSH. 

Tulee mieleen sanonta "I never make the same mistake twice. I make it three or four times, just to be sure." Nyt todella toivon, että kaksi kertaa riittäisi. Olisi pitänyt ensin soittaa lentoyhtiöön. Tai ainakin olisi pitänyt ostaa meno-paluu sitten kerralla. Jätin käyttämättä 200 euron meno-paluun ja ostin tilalle 200 euron menon (Turku-Kööpenhamina-Frankfurt) ja 167 euron paluun (Frankfurt-Tukholma-Helsinki).

Jos tässä nyt jotain positiivista yrittää ajatella, niin ainakin tuo hillitsi heräteshoppailua perillä. Summa on isoin, jonka olen omasta typeryydestäni joutunut maksamaan, mutta tällä varoajalla lentojen ostaminen olisi voinut tulla vielä kalliimmaksi. Pääasia on, että ovat omia kesätyörahoja, ettei tässä mene kenenkään muun rahat hukkaan.

PS. Lentolipuista voi yrittää saada rahaa takaisin, vaikka olisi itse myöhästynyt lennolta. Lipun hinnassa on mukana muun muassa turvatarkastusmaksu, joka laskutetaan vain koneessa matkustavilta. Kun en ilmestynyt lennolle, SAS ei maksanut turvatarkastusmaksuani ja kassaan jäi siis perusteetonta voittoa. Usein rahojen vaatiminen takaisin on tehty kuitenkin vaikeaksi suurien käsittelymaksujen avulla.

PPS. En ole ehtinyt tarkastaa jokaista faktaa, vaan nämä perustuvat nyt lukemiini lehtijuttuihin ja keskusteluihin lentokenttätyöntekijöiden kanssa.

Kulttuuri ei ole kaukana

Missä tahansa päin Saksaa sitä onkaan, kannattaa muistaa, kuinka lyhyt matka kaikkialle on. Jos maailmanluokan show osuu 20 euron tai parin tunnin säteelle omalta paikkakunnalta, niin halvaksihan se tulee, eikö? Eikö silloin voi sallia itselleen permantopaikan oston?

Viime viikon keskiviikkona näin Frankfurtin Alte Operissa Ballet Revolucionin, kuubalaisen tanssishow'n. Show jättää maailmankiertueellaan Pohjois-Euroopan kokonaan välistä.

Kannatti mennä. Oli vaikuttava. Sattumalta myös Frankfurtin oopperan edessä oli Opernplatzfest viimeistä päivää käynnissä. Oli omenaviiniä ja ruokakojuja.

Frankfurtin pukumiehiä Opernplatzilla. After work?

Alte Operin rakennushistoria on, kuten usein Saksassa, kivulias; 1880 vuonna valmistunut,
1944 pommitettu ja hitaasti uudelleen rakennettu.

Lauantaina olin Kasselissa dOCUMENTA (13) -tapahtumassa, joka on valtava nykytaiteen näyttely. Se järjestetään viiden vuoden välein, ja satuin olemaan tänä kesänä viidentoista euron kimppakyydin päässä kaupungista - miksi siis ei. Törmäsin Kasselissa myös suomalaiseen työhön.

Pidä silmät auki kaduilla. Ahmi julisteita silmillä ja kiusaa itseäsi Eventimin tai muun lippupalvelun sivuilla. Kyllä se kannattaa.

Documentahalle Kasselissa

Hanki harrastus

Schriesheimin kalliot ovat pyöräilymatkan päässä. 

Jos haluaa, että vaihtopaikka tuntuu vähän enemmän kodilta, kannattaa hankkia harrastus. Liittyminen yhdistykseen nimeltä DAV (Deutscher Alpenverein) on tähän mennessä ollut vaihtoajan parhaita päätöksiäni.

Liityin kielikurssikaverin kanssa yhdistyksen jäseneksi ihan ensimmäisillä viikolla. Molemmilla oli hitusen kiipeilykokemusta ja paljon opittavaa. Muun muassa koko saksankielinen kiipeilytermistö noin niin kuin aluksi.

Siitä se lähti. Kaikenlaisessa urheilussa varmaan oppii luottamaan kaveriin ja tutustuu toiseen paremmin. Kiipeily on kuitenkin poikkeuksellista: joka viikko sitä laittaa henkensä toisen varmistuksen varaan.

Olimme uusien jäsenten infoillassa. Ai täällä järjestetään luolaretkiäkin? No mennään luolaan. On vaikea selittää, miksi oli niin upeaa kontata, ryömiä ja kävellä märässä, pimeässä, ahtaassa, mutaisessa ja kivisessä onkalossa, mutta se oli uskomattoman hienoa. Muiden osallistujien kanssa on kokkailtu ja grillailtu jälkeenpäin.

DAV-jäsenenä saa alennusta kiipeilystä, mutta sen lisäksi saa osallistua huikeisiin viikonlopputapahtumiin.

Paikallisyhdistyksissä on myös se mahtava puoli, että pääsee harrastamaan saksaksi saksalaisten kanssa.

Tutustumisretken kohde oli Grotte  de la Maratière -luola Ranskassa Juran alueella.

Kiipeilytaidoista ja -varusteita on hyötyä myös luolissa.

Salle du Pilier -osuuteen noustiin pienen sisäänkäynnin läpi, vähän kuin viemäristä nousisi keskelle komeaa plazaa.

Välillä sitä oli kuin katedraalissa, välillä sai ryömiä ahtaissa paikoissa.  

Ajantaju, nälkä ja jano katosivat luolassa.  Ylös palaaminen oli jännittävää.

Roadtrip järveltä järvelle

Pääsiäisenä isosisko tuli käymään, ja teimme yhdessä roadtripin Baden-Württembergissä ja Baijerissa. Sää ei ollut kovinkaan erinomainen, mutta säästyimme ehkä juuri siksi ruuhkilta ja ehdimme nähdä vaikka mitä.

1. Mummelsee
Roadtrip alkoi Schwarzwalder Hochstraßella eli the Black Forest highwaylla. 60 kilometrin mittainen tie on hieno, ja litteästä Etelä-Suomesta tulevalle metsäiset kukkulat ovat todella hienoja. Mummelseen kohdalla oli valtava parkkipaikka ja turistilaumat pyörivät järven ympärillä. Oli se ihan mukava taukopaikka, mutta sanoisin sitä kuitenkin enemmän lammeksi kuin järveksi.

Mummelsee

Schwarzwald Hochstraßen maisemaa

Totta kai piti kokeilla aitoa Schwarzwälder Kirschtortea

2. Titisee
Yövyimme Titisee-Neustadtissa. Se oli kätevä ratkaisu: ajelimme rauhassa Schwarzwaldin läpi sunnuntain aikana, söimme illallisen Freiburgissa ja ajoimme vähän itään halvempien huoneiden äärelle. Samalla lyhensimme maanantain legiä.

Saksan korkein vesiputous Tribergissä

3. Bodensee
Erittäin kauniin Bodenseen rantakaupungit ovat täynnä kesäpäivinä. Saksan puolella voi kävellä Konstanzin rantapromenadilla ja katsella järven yli Alpeille. Juuri ja juuri Baijerin puolella sijaitseva Lindau on myös kaunis. Bodenseen yli pääsee myös autolautoilla, joissa veloitetaan auton koon mukaan. Eläköön valintamme pienestä Opel Corsasta!

Konstanz, Bodenseen rannalla

Autolautalla Konstanzista Meersburgiin

Bodenseen rannikkoa pitkin ajellen, kohteena Lindau

4. Alpsee ja muut järvet Neuschwansteinin linnan lähistöllä
Oberstdorfin lounaan jälkeen ehdimme vielä illan viimeiselle kierrokselle Neuschwansteinin linnaan. Kannattaa ehdottomasti kävellä vartin verran Marienbrückelle, josta näkee koko linnan kauniisti. Kapea ja nariseva silta on muutenkin hieno kokemus, kun 90 metriä alapuolella kuohuu pieni vesiputous. Saman virran vedenpaine riitti Ludwig II:n linnan ylimpienkin kerrosten putkiin.

Neuschwansteinin linna ja julkisivuremontti

Schloss Hohenschwangau ja siskon samanväriset hiukset

5. Starnberg-järvi
Viimeinen järvi, Starnberg, oli tämän reissun kaunein. Sen rantatonteilla on rikkaiden asuntoja - mikäs sen kätevämpää kuin käydä töissä Münchenissä, harrastaa talvilajeja Garmisch-Partenkirhcenissä ja asua siinä puolivälissä. Kaupungin keskustan vastakkaisella rannalla kohoavat Baijerin Alpit.

Järvi on kuuluisa siitä, että rakastettu kuningas Ludwig II otti ja hukkui siihen mystisissä olosuhteissa.

Maanantain ja tiistain välisen yön vietimme Garmisch-Partenkirchenissä. Mielellämme.

Tiistain aamupalalla autossa yritettiin nimetä näkyviä huippuja ennen kuin täytyi lähteä Alppien helmasta pois.

Seesteinen Starnberg

Suosittelen toki kaikkia kohteita, mitä nyt Mummelsee oli ehkä vähän pettymys, ja auton vuokraaminen antoi ainutlaatuisen vapauden päättää aikatauluista. Tiet ovat hyviä ja navigaattori löytää kohteet. Kahden vuorokauden Europcarin vuokra ja bensat maksoivat meille kahdelle noin 170 euroa. Halvemmaksi siis tulee, jos saa kerättyä takapenkillekin porukkaa. Auto oli järkevää palauttaa Starnbergiin ja jatkaa sieltä S-bahnilla Müncheniin: Münchenissä auto olisi lähinnä hidastanut ja hankaloittanut elämää. Tässä vielä koko reitti Google Mapsissa.


PS. Kerroin reissun järvien näkökulmasta lähinnä tiivistämisen vuoksi. Muita Saksan järvimaisemia löytyy pohjoisemmasta... Schwerinin, Hampurin ja Lyypekin ympäristö voi olla näkemisen arvoinen. En tiedä, miten kuuluu verrata järvi-Suomeen. :)

Kimppakyytien luvattu maa

Tänään esittelyssä, hyvät naiset ja herrat, nerokas sivusto Mitfahrgelegenheit.

Idea on tuttu Suomessakin kimppakyytisivustoilta, eikä idea ole sen ihmeellisempi: autolla matkustava ilmoittaa netissä matkareittinsä, ja halukkaat pääsevät kyytiin ottamalla yhteyttä puhelimitse ja osallistumalla bensakuluihin.

Saksassa liikennettä riittää ja Mitfahrenilla pääsee vaikka minne ja yllättävän halvalla. Aiemmin kehuin Deutsche Bahnia. Mitfahrenilla reissun hinnaksi tulee yleensä karkeasti arvioiden noin neljäsosa junalipun hinnasta. Pääsin mm. Nürnbergiin 15 eurolla ja Mainziin 5 eurolla. Vaikka minulla on 50 prosentin alekortti junalippuihin, tuli Mitfahren siitäkin puolet halvemmaksi.

Tällä hetkellä minulla on vain positiivisia kokemuksia Mitfahrenista. Onhan se toki vähän kuumottavaa, kun istuu ventovieraan kyydissä ja autobahnilla ajetaan sataakuuttakymppiä. Hyvät puolet painavat kuitenkin minulle vaa'assa enemmän - päätä sinä, oletko samaa mieltä vai et.

Kurjat puolet

• Onhan tässä riskinsä. Koskaan ei voi tietää, kuinka turvallinen kuljettaja tai muuten vain järkevä henkilö ratin takana istuu. Olen kuullut inhottavia tarinoita vaarallisista kuskeista ja täyteen ahdetuista autoista.
• "Joutuu" rupattelemaan ventovieraan kanssa. Tosin jotkut istuvat mielellään pääosin hiljaa parinkin tunnin matkan.
• Läppärillä työskentely ei ehkä ole ihan niin kätevää.
• Ei ehkä kehtaa syödä samalla tavalla kuin junassa.
• Jos jää pois puolivälissä, ymmärrettävästi kuskit eivät aina halua ajaa keskustaan, vaan pysähtyvät mieluummin autobahnin lähellä olevalle pysäkille.

Hyvät puolet

• Todellinen win win win: halpaa matkustajalle, helpottaa kuskin kuluja, parempi luonnolle. Sivusto suosittelee 5-7 euron korvausta 100 kilometristä. Kaveri pääsi 40 eurolla Prahaan. Usein jos matkustaa kauas ja yksin, Mitfahren on kirkkaasti halvin.
• Voi oppia kaikenlaista hauskaa juttukavereilta
• Autossa matkustaminen on leppoisaa. Ei tarvitse etsiä tai luovuttaa istumapaikkaa.
• Voi olla nopeampi kuin juna. Lähtö- ja saapumispaikat ovat myös hyvin usein rautatieasemia, mikä on kätevää.

Luottaminen tulee tosiaan hyvin halvaksi. (Kyynikko sanoisi "tai hyvin kalliiksi".)

DB ≠ VR

Oodi Deutsche Bahnille. Se vain on ihana reissujen järjestelyssä ja toteutuksessa. Nettisivut ovat jo todella hyvät. Junamaatit eli Fahrkarten-masiinat toimivat asemilla sangen yksinkertaisesti. En lähde tässä askel askeleelta selittämään niiden käyttöä, koska kuka tahansa, joka osaa tökkiä, osaa myös niitä käyttää. Kun painelee rauhassa kaikkia näytön vaihtoehtoja, voi opetella, mistä löytyy mitäkin. Aina voi keskeyttää (Abbrechen), jos pelkää ostavansa väärät liput.


Erityisen kätevää on matka-aikataulun printtaaminen. Se ei maksa mitään ja koneesta saa ulos oman matkasuunnitelman kellonaikoineen, laitureineen ja vaihtoaikoineen. Helppoa kuin vauvanteko, sanoisi eräs ystäväni.

Tähän mennessä suurin huomaamani junan myöhästyminen on 6 minuuttia. (Sinänsä harmi, että se oli ainoa kerta, jolloin oma vaihtoaikani oli 4 minuuttia. Happy ending: vaihtojunani odotti meitä viereisellä raiteella ne ratkaisevat pari minuuttia.)

Halpoja lippuja kannattaa ilman muuta metsäsätää. Nopeat IC:t ja ICE:t maksavat enemmän kuin hidas lähiliikenne. Niihinkin saa kuitenkin alennusta, jos on ajoissa liikkeellä. Jokaisessa Bundeslandissa on vähän omia käytäntöjä, mutta automaateista, netistä ja Reisezentrumista ne selviävät. Samoin eri liikennealueilla (jotka eivät aina noudata Bundeslandien rajoja) on omia tarjouksia. Usein 5 hengen ryhmälippu on edullisin. 


Jos aikoo matkustaa paljon ja kauas ja suht spontaanisti, BahnCard voi olla hyvä vaihtoehto. Hankin itse BahnCard50:n eli saan 50 prosenttia alennusta kaikista junalipuistani. Se maksaa vuodessa 122 euroa opiskelijalta. Se pitää vain muistaa peruuttaa 6 viikkoa ennen uutta laskutuskautta, muuten se uusiutuu automaattisesti. BC50:een tarvitsee naamakuvan. Kannattaa tuoda itse passikuva. Muuten virkailija ottaa pokkarilla mukavan salamapärstäkuvan siinä lipputiskillä. Kauhulla odottelen korttia postissa saapuvaksi.

Elsass-piipahdus

Pahoittelen viikon hiljaisuutta - nettiyhteys on ollut vähän kipeänä.

Strasbourg, Freiburg ja Colmar. Ester ja minä päätimme yhdistää voimamme ja nämä pari kaupunkikohdetta viikonlopun aikana. Häthätää suunniteltu reissu onnistui oikein kivasti. Suosittelen yhdistelyä, ja ehkä Colmar-Strasbourg-väli on jopa järkevämpää kulkea Ranskan sisäisillä junilla. Me sahasimme Saksa-Ranska-väliä, koska saimme nukkua kaverin luona Freiburgissa lauantain ja sunnuntain välisen yön.

Julkisilla pääsee sujuu helposti rajankin yli, mutta eri yhtiöt hoitavat eri alueita (Offenburg-Strasbourg-väli täältä, Freiburg-Colmar-väli täältä).

Haahuilimme Strasbourgissa kuutisen tuntia,
söimme leivoksia ja kävimme veneajelulla.

Strasbourgin veneajelulla tuntee olevansa akvaariossa, sillä turistit laitetaan lasikattoiseen veneeseen, joka sitten kulkee kanavissa. Tunnin kierroksella näki paljon, mutta valokuvaaminen on vähän hankalaa. Aikuiset maksavat 9,20 ja opiskelijat puolet siitä.

Strasbourgin katedraali

Alsace (Elsass) on mielenkiintoinen sekoitus Ranskaa ja Saksaa, koska alue on kuulunut molemmille.

Suklaapuoti katedraalin lähellä

Kaunis Strasbourg!

Ehdimme nähdä vähän Freiburgia lauantai-illalla ja sunnuntaina.

Freiburgin katuja halkovat pienet vesikanavat.
Jos niihin putoaa, joutuu naimisiin freiburgilaisen kanssa.

Colmar oli yltiösuloinen mutta todella hiljainen sunnuntaina.

Joku oli koristellut puun Colmarissa.

Ikkunalautasöpöilyä Colmarissa.

Ester ja minä, Colmarin valloittajat.

Suunnista suunnista

Uudessa paikassa sitä toivoo, että oppisi pian liikkumaan ja löytämään haluamansa. On toki kiva pyöriä ja eksyä, jos ei ole kiire.

Ensimmäisenä iltana oli pimeää ja kämppikset johdattivat pikaisesti uuteen kotiin. Olin aika pihalla. Eilen sitten suuntasin vanhaankaupunkiin ja löysin kaiken haluamani. Nyt tänään kävin lenkillä ja opettelin lisää pääkatuja. Heidelberg tuntuu aika helposti hahmotettavalta. Neckar-joki virtaa kaupungin halki, sen molemmin puolin maa nousee äkkiä kukkuloiksi.

Suuntavaistoni taso vaihtelee ihan sen mukaan, onko minulla vastuuta jostain. Välillä se on vain surullisen säälittävä. Uudessa kämpässä lähden koko ajan huoneestani väärään suuntaan (keittiö, ulko-ovi ja vessa ovat oikealla, menen aina vasemmalle). Jos hortoilen kaupungilla päämäärättömästi ja piipahdan kauppaan sisään, ulos tullessa voi olla tosi vaikea muistaa, mistä suunnasta tulin. Jos taas minun pitää viedä kavereita jonnekin, vastuu saa keskittymään ja sitten löydän ja muistan aika hyvin.


Sanotaan, että miehet suunnistavat painamalla kartan mieleensä, naiset keräilemällä maamerkkejä. Käytän molempia tapoja. Karttakuva on päässä jonain etäisenä kokonaisuutena, ja maamerkit sitten tekevät reitin todelliseksi.

Totta kai kestää, ennen kuin kaupunki kunnolla hahmottuu, mutta suunnat Altstadt, Schloss, Mannheim, joki, yliopiston eri kampukset ja kaupunginosat ovat jo valmiina jotenkin päässä. Katsoin niitä niin paljon asuntoa etsiessä. Google Mapsista jotain jää mieleen, kun sitä paljon selaa. Suosittelen.

Suunnistusta helpottaa, kun joskus pääsee korkeammallekin. Tässä näkymä linnalta vanhaankaupunkiin.