DB ≠ VR

Oodi Deutsche Bahnille. Se vain on ihana reissujen järjestelyssä ja toteutuksessa. Nettisivut ovat jo todella hyvät. Junamaatit eli Fahrkarten-masiinat toimivat asemilla sangen yksinkertaisesti. En lähde tässä askel askeleelta selittämään niiden käyttöä, koska kuka tahansa, joka osaa tökkiä, osaa myös niitä käyttää. Kun painelee rauhassa kaikkia näytön vaihtoehtoja, voi opetella, mistä löytyy mitäkin. Aina voi keskeyttää (Abbrechen), jos pelkää ostavansa väärät liput.


Erityisen kätevää on matka-aikataulun printtaaminen. Se ei maksa mitään ja koneesta saa ulos oman matkasuunnitelman kellonaikoineen, laitureineen ja vaihtoaikoineen. Helppoa kuin vauvanteko, sanoisi eräs ystäväni.

Tähän mennessä suurin huomaamani junan myöhästyminen on 6 minuuttia. (Sinänsä harmi, että se oli ainoa kerta, jolloin oma vaihtoaikani oli 4 minuuttia. Happy ending: vaihtojunani odotti meitä viereisellä raiteella ne ratkaisevat pari minuuttia.)

Halpoja lippuja kannattaa ilman muuta metsäsätää. Nopeat IC:t ja ICE:t maksavat enemmän kuin hidas lähiliikenne. Niihinkin saa kuitenkin alennusta, jos on ajoissa liikkeellä. Jokaisessa Bundeslandissa on vähän omia käytäntöjä, mutta automaateista, netistä ja Reisezentrumista ne selviävät. Samoin eri liikennealueilla (jotka eivät aina noudata Bundeslandien rajoja) on omia tarjouksia. Usein 5 hengen ryhmälippu on edullisin. 


Jos aikoo matkustaa paljon ja kauas ja suht spontaanisti, BahnCard voi olla hyvä vaihtoehto. Hankin itse BahnCard50:n eli saan 50 prosenttia alennusta kaikista junalipuistani. Se maksaa vuodessa 122 euroa opiskelijalta. Se pitää vain muistaa peruuttaa 6 viikkoa ennen uutta laskutuskautta, muuten se uusiutuu automaattisesti. BC50:een tarvitsee naamakuvan. Kannattaa tuoda itse passikuva. Muuten virkailija ottaa pokkarilla mukavan salamapärstäkuvan siinä lipputiskillä. Kauhulla odottelen korttia postissa saapuvaksi.