Ensimmäiset viikot pohjoisessa

Opiskelu alkaa maanantaina. Uusi vuosikurssi on jo aloittanut, ja tänään annetaan ensivaikutelma KY-Hansasta kaupunkisuunnistuksessa. Das geht ab!

Kamoja on edelleen purkamatta, mutta näinä ekoina viikkoina pääsi jo kiinni arkeen.

Pieniä eroja huomaa lähinnä katukuvassa. Kas, tuo kahvila on mennyt nurin, kas, tuo remontti on tullut valmiiksi. Suomen hinnat eivät oikeastaan järkytä kuin makeishyllyllä (huhhuh, karkkivero). Vielä viimeisinä viikkoina Saksassa jaksoin ihmetellä, kun valtava lounassalaatti oli vain viisi euroa. Onneksi.

Jotain konkreettista opittua? Vaatekaappi-inventaari. Vähemmällä pärjää. En kaivannut vaihdossa juuri mitään vaatteita kotoa. UFF tai Pelastusarmeija saavat lähipäivinä jättilähetyksen.

Pelkään, että saksa unohtuu, valuu vain päästä ulos. Hilfe. (Opiskelua kannattaa jatkaa.) Vähän kaihertaa se, että elämä jatkuu Heidelbergissä: saan vielä sähköposteja erilaisista tapahtumista. Työpöydällä on myös postikortti HD:n maisemista. Helpottaa, kun tietää jo lokakuussa palaavansa sinne pieneksi hetkeksi. (KY-Hansan ekskursio Frankfurtiin pitenee omalla lomalla...) Toivottavasti näen ruskan.


Palautin yliopistolle loppuraportin. Se ei ole vaikea kirjoittaa, vaatii lähinnä istumalihaksia. Letter of Confirmation kuuluu myös palautettaviin. Näistä annettiin simppelit ohjeet kyllä.

PS. Sitä aina miettii, mitä tuli opituksi vai tuliko mitään. Monia asioita on vaikea pukea sanoiksi, ja niitä ehkä tajuaa vasta myöhemmin mutta tässä kirjoituksessa on monta hyvää pointtia, joihin sitä samaistuu.

Paluu raskain laukuin ja mielin

Suomessa jälleen. Armo kävi oikeudesta lentokentällä, eikä SAS inahtanutkaan 31 kiloa painaneesta matkalaukustani.

Paluumorkkista ei varsinaisesti ole, mutta paluuhämmennys ja -väsymys ehdottomasti. Laukkujen purkaminen ei kiinnosta, ja aivot käyvät puoliteholla.

Kaikki on tuttua, mutta pikkiriikkiset erot huvittavat: Hammastahna, hanavesi ja kahvi maistuvat erilaiselta. Myös aamuaurinko on kirkas ja kaunis. Suihkun vedenpaine on kuin Niagarassa. Sormet tökkivät vääriä kirjaimia suomalaisella näppiksellä. Karkit maksavat omaisuuden.

Suomen kesäbiisit ovat myös menneet minulta täysin ohi. Oma kesäbiisini on KRISin Diese Tage, jota on kuullut SWR3-kanavalta ihan kiitettävästi.

Tuntuu kuitenkin hyvältä olla kotona taas. Ihmiset, lakritsi, sirukorttimaksupäätteet, kesätyö, huumori, marjat.