München ja Globetrotter-megastore

Opaskirjat osaavat kertoa paremmin Müncheninn huippunähtävyyksistä. Haluan nostaa esiin nyt vain yhden kaupan, jota ei saa jättää väliin jos on joskus elämässään ottanut edes vähän huumaa

...ulkoilusta, vaeltamisesta, nuotiolla grillailusta, leireilystä

...melomisesta, kiipeilystä

...kartoista, matkakirjallisuudesta

...tai outdoor-muodista

6500 neliön Globetrotter-ulkoilukauppa Münchenissä sijaitsee Isartor-metroaseman vieressä. Se on melkein kuin Heureka kaikkine testaushärveleineen.

Kanoottien testausaltaassa on välillä myös tekoaaltoja ja suihkulähdeshow.

Jostain syystä kaupassa oli myös muurahaisterraario.

Neljäkerroksinen kauppa on auki arkisin ja lauantaisin kymmenestä kahdeksaan.

Goret ja muut kuoriasut voi testata sadekopissa. Kätevää!

Talvitakit voi testata kylmäkammiossa, jossa on myös lämpökamera. 

Kesäpäivän ykköskohde. Kylmäkammiossa on pakkasta ja ilma on ohutta kuin 3500 metrissä.

Kaupan tarkka osoite on Globetrotter Ausrüstung,  Isartorplatz 8-10, 80331 München

Portaiden viereiset seinät on päällystetty insipiroivilla kuvilla.

Läpinäkyvän boulderseinän lapsille löytää ylimmästä kerroksesta - kuten myös slacklinen.  Kiipeily omalla vastuulla.

Vaelluskenkiä kuuluu tietenkin testata erilaisilla maapinnoilla, jotka on kätevästi rakennettu testirataan. 

Postia sinulle

Perinteisen paperipostin saaminen on parasta ja lähettäminenkin hauskaa. Olen käyttänyt postikuluihin kohtalaisen paljon rahaa, mutta en jaksa pihistellä siitä - vastaanottaja ilahtuu kuitenkin koko rahan edestä. Järkeä kannattaa kuitenkin käyttää.

Postikortti ja pieni kirje (Standardbrief) kulkevat Saksasta eri puolille Eurooppaa 75 sentin postimerkillä. Muuta hinnastoa:


Postikortti: 0,75 €

Standardbrief: 0,75 €

Pituus 14–23,5 cm, leveys 9–12,5 cm, paksuus max. 0,5 cm. Paino max. 20 grammaa

Kompaktbrief: 1,45 €

Samoin kuin yllä, mutta paksuus max. 1 cm. Paino max. 50 grammaa.

Großbrief: 3,45 €

Pituus väh. 14 cm, leveys väh. 9 cm, pituus+leveys+paksuus max. 90 cm (yksi sivu saa olla korkeintaan 60 cm). Paino max. 500 grammaa.

Maxibrief: 7 € tai 16,90 €
Mitat samat kuin Großbriefissä. 500–1000 grammaa 7 €, 1000–2000 grammaa 16,90 €.


Parin kaverin kanssa olen noudattanut kamalien muotopostikorttien perinnettä. Dianan pää Lontoosta, muotoonleikattu life-size pahvivohveli Brysselistä ja niin edelleen. Baijerista löysin taas näitä mahtavia muotopostikortteja. Mitä opin? Älä osta muotopostikortteja. Älä Saksassa. 12,5 sentin sallittu leveys paukkuu rikki helposti, ja sitten saa maksaa 3,45 euron postimaskun. Yli nelinkertainen hinta on aika suolainen.

Muuta testattua:

Posti kulkee Suomen ja Saksan välillä kahdessa päivässä. Muista Luftpost-tarra. Postimerkkejä saa mm. automaateista, mutta ne hyväksyvät vain kolikoita. Automaatin merkit pitää myös itse nuolla, yök. Jos ostaa tiskiltä, saa onneksi tarrapostimerkkejä.

Ihania postielämyksiä kaikille!

Postikorttien kultainen sääntö: mitä huonompi maku, sitä suurempi ilo

Käytäntöjä

Pieniä huomioita. Käytäntöeroja.

Iloisia yllätyksiä
Pankkiautomaateista saa setelit myös pieninä.
Juusto-, voi- ja leikkelepaketit ovat tarpeeksi pieniä myös yhdelle hengelle. Valikoima on suuri.
Opiskelijaruokaloissa on mahtava liukuhihna-astianpalautus.
Kampuksella maksetaan pääasiassa opiskelijakortilla.
Luennoitsijat laittavat kaikki slidet ja materiaalit Moodleen.
Monissa intialaisissa ravintoloissa saa valita pienen tai suuren annoksen: pieni kolmen euron annos on ihan riittävä.

Sujuu vaivattovammin Suomessa
Sunnuntaiaukiolot.
Visa Electronin kelpuuttaminen.
Nenäliinapakkaukset. (Saisiko olla 10 nenäliinan vitsi tai vaihtoehtoisesti auton kokoinen pahvikuutio? Aina sama juttu ulkomailla.)
Astiankuivauskaapit.
Ruokakauppojen kassoilla on maksamisen jälkeen aikaa pakata ostokset.

Kotiruokaa

Ruoka! En käsitä, miksi en ole vielä blogannut siitä. Tässä pari yleistä huomiota kotikokkailusta.

Makuasioissa on vaikea lähteä neuvomaan - osa tarvitsee joka päivä lämmintä ruokaa, osa lihaa, osa jotain tuoretta, osa maitoa. On ilo kirjoittaa, että ihan sama, hyviä uutisia kaikille joka tapauksessa. Saksan elintarvikkeet ovat halpoja.

Jos on valmis syömään vain hinnan perusteella, täällä elää vaikka vitosella viikossa. Jos syö ravintoaineet edellä, tai haluaa ostaa muuten vähän monipuolisempaa, niin toki hinta nousee, mutta ei pahasti. Luomuvalikoima on todella iso. Ruispuikuloita tai vastaavia täällä ei ole, mutta tummaa leipää joka tapauksessa. En usko, että erikoisruokavaliota noudattavillakaan on vaikeaa... Laktoosittomia tuotteita ei ihan hirveästi ole, mutta kyllä niitäkin löytyy.

Onko jokin muuttunut? Syön täällä vähemmän lihaa, puuroa ja maitoa kuin kotona. Enemmän menee vihanneksia, leipää, hedelmiä, suklaata, leivoksia ja kahvia.

Fetajuusto laitetaan uunivuoan pohjalle, päälle tuhat litraa oliiviöljyä, yrttejä, paprikaa, sipulia yms. 

 Marinoitua uunifetajuustoa, oliivipatonkia, salaattia. Juhlaruokaa kämppiksen kanssa. 

Mitä kaapista löytyy. Pastaa, tomaattia, sipulia, paprikaa.

Uunijuustoa. Oli täysi mysteeri ennen tänne tuloa. Toimii fondueperiaattella, dipattiin paahtoleipää ja lohkoperunoita.
Juusto maksoi muutaman euron.

Mitä kaapista löytyy. Lohkoperunamättö. Proteiinit sitten jollain toisella aterialla.

Mitä kaapista löytyy. Kotitekoista leipää (valmis jauhosekoitus 80 snt), vihanneksia, banaania, rahkaa, nonparelleja.

Schwedisch - kotoisan vierasta

Härregud, Heidelbergissä voi lukea myös vähän ruotsia! Päätin ottaa pari kurssia, jatkokurssin "Aufbaukurs 2" ja keskustelukurssin "Svenska salongen".

En varmasti ole ainoa, jolla on vaikeuksia olla sekoittamatta ruotsia ja saksaa. TuKKK:n SA17/RU16-kurssilla opin kuitenkin karvaasti, että ainoa keino vaihtaa sujuvasti kahden kielen välillä on jatkuva harjoittelu ja molempien kielten aktiivinen käyttö. Mikäs siis parempaa kuin opiskella ruotsia saksankielisessä ympäristössä saksalaisten opiskelijoiden kanssa ruotsalaisen opettajan johdolla.

Jatkokurssin puheenaiheena on ollut lähinnä Systembolaget ja Pohjolan alkoholikulttuuri. Keskustelukurssi lähti käyntiin kohtuullisen haastavalla teemalla: Breivikin oikeudenkäynnillä, sensuurilla ja demokratian pelastamisella. Viime viikolla oltiin vähän turvallisemmilla vesillä ja pohdittiin lagom-sanan merkitystä niin kielessä kuin kulttuurissakin.

Tunneilla on todella kotoisa olo ja sitä on jotenkin mukavuusalueellaan, kun sanasto on laajempi kuin saksassa. Toisaalta olen vähän eksyksissä, koska kaikki opiskelevat riikinruotsia. En tule aina ihan ymmärretyksi suomenruotsilla. Ja se vaihtaminen. Se on tahmean hidasta ja kömpelöä. Mutta kyllä se siitä.

Tunneilla on katsottu Vaahteramäen Eemeliä ja laulettu snapsilauluja. Heinäkuun lopussa on sitten loppujuhla knytkalas ja leivotaan kanelipullia. Eihän tätä nyt voi olla rakastamatta.

PS. Kuningatar Silvia on kotoisin Heidelbergistä. Hyvää maaperää.

Kaupunkeja kahlaamassa

Ängin yhteen viikonloppuun neljä rg-loppuista kaupunkia: tälle Baijerin-tutkimusmatkalle osuivat Nürnberg, Regensburg, Bamberg ja Würzburg.

Se ei kannata jos
1. Matkustat jonkun toisen kanssa, porukassa on aina hitaampaa
2. Olet rauhallinen nautiskelija ja vietät pitkiä aikoja museoissa

Näin voi tehdä jos
1. Matkustaa yksin, sitä on kumman tehokas
2. Ei aseta korkeita tavoitteita. Monissa paikoissa vain kävelin kauniissa keskustassa ympäriinsä, ja kaikki yllämainitut kaupungit ovat siihen erittäin sopivia.

Suomalainen bongattu Nürnbergin Doku-Zentrumilla

Kidutussellikierroksella Nürnbergissä

Saippuakuplista tulee hyvä mieli, isoista kuplista paljon hyvää mieltä

Nürnbergissä tapasin kauppiskaveri Toukon ja oli mukavaa vertailla Saksa-kokemuksia kahdelta kuukaudelta ja avautua siitä, mikä nyt on niin paljon järkevämpää Suomessa. Näin Hitlerin rakennuttaman kongressihallin (museon nimi on simppeli Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände), vähän keskustaa ja raatihuoneen kellarikerroksen keskiaikaisen vankilan kidutusselleineen. Ja hyviä katutaitelijoita mieskuorosta jättisaippuakuplapuhaltajaan.

Matka jatkui Regensburgiin, jossa ihastelin kaupungin Steinbrückea. Kyllä se on niin, että kaupungissa pitää olla joki, ja Regensburg hoitaa jokivelvollisuutensa harvinaisen hyvin. Jokirantaa ja piknikneliöitä on erittäin kiitettävästi. Katedraali oli myös yksi kauneimmista, joissa olen käynyt.

Tonava pyörteinen

Regensburg

Musik-Cafe-Bar Amadeus,  Frohliche-Turken-Strasse 9,  Regensburg

Olin yötä Regensburgin ainoassa hostellissa, joka oli ihan kelvollinen. Respan yhteydessä on oma supermarketti. Pärjäsin kuitenkin illalla erinomaisella omenasose-kaneli-crepellä, jonka ostin Steinbrücken kupeessa olevasta creperiestä. Aamulla ehdin syödä vielä brunssin Cafe Amadeuksessa, ja sain 6,90 eurolla aivan taivaallisen aamiaisen.

Bamberg

Bambergin Pikku-Venetsia ja huijarigondoli

Istuin vesisateen ajan junassa, ja aurinko tuli sopivasti esiin Bambergissa. Bambergia sanotaan yhdeksi Saksan kauneimmista kaupungeista, ja kyllä se maineensa ansaitsee. Parin tunnin aikana kävelin joitakin kilometrejä kauniilla kaduilla, kirkossa, jokivarressa ja silloilla. Bamberg on myös näitä seitsemän kukkulan kaupunkeja. Pidemmällä lomalla voisi tutustua paremmin, nyt välttelin turhia rinteitä.

Viimeinen pysäkkini oli Würzburg. Ehdin vielä sisään barokkilinna Residenziin ja wow. Vähintään yhtä hieno kuin Nymphenburgin linna Münchenissä, ellei hienompi. Koristeellisia kattoja jaksaa tuijottaa niin kauan, että niska alkaa protestoida. Parhaat kuvat näkee Wikipediasta tai Residenzin sivuilta.


Maailmanperintökohteen titteli ei ole välttämättä mikään tae hienosta turistinähtävyydestä, mutta tällä reissulla Unesco-tärpit olivat kyllä kauniita. Sekä Regensburgin ja Bambergin keskustat ovat listalla, samoin Würzburgin Residenz. Ajattelen hyvin samoin kuin ystäväni Miranda blogissaan:

"My goal is not so much to visit every world heritage site in the world (there’s enough that it would take a dedicated, well funded lifetime, and some are next to impossible for tourists to visit) – but rather just to enjoy stumbling upon them, counting them, and sometimes even using the list as my first point of reference when planning a new trip."

Residenzin puutarhan puut oli trimmattu erittäin tarkkaan...

...mutta hah! Ei täydellisesti.

Würzburg on viinitilojen ympäröimä, ja keskustan kävelysillalla kaikki seisoskelivat viinilasit kädessä. Väsytti ja sataa tihutti. Päätin kuitenkin kiivetä Marienfestungin kukkulalle. Ihan vain puoleen väliin. Ihan vain maiseman vuoksi. Oi, se oli sen arvoista. Sade lakkasi sopivasti, aurinko tuli selkää lämmittämään ja muodosti Würzburgin keskustan ylle tuplasateenkaaren.

Maifest luostarilla

Vappuaaton jälkeen teki hyvää vetäytyä hetkeksi luostariin.

Heidelbergin Neuburg-luostariin järjestetään opastettuja kierroksia, mutta nyt katsastin vain Klosterhofin eli "luostaripihan" 1.5. juhlapäivän tarjonnan. Tähän kompleksiin Neckarin varrella mäenrinteessä kuuluu luostarin lisäksi muun muassa oma panimo, pieni ravintola ja luomutuotekauppa. Eilen oli erityisen vilkasta, koska moni tuli nauttimaan Maifestistä vapaapäivänä. Grilli oli kuumana ja joelle päin antava terassi oli avattu.

Maifestin grillilihatarjoilu oli vakuuttava

Luostari ja pihan palvelut ovat aivan ihastuttavalla paikalla joenmutkassa idyllisessä maalaismaisemassa.
Pelkkä bussimatka 34:lla sai jo huokaamaan keväänkauniille Heidelbergille.

 Lapsille oli järjestetty Streichenzoo eli lampaita, pupuja ja vuohia sai silittää. Olin tästä aivan haltioissani, koska kuten Annin, minunkin suosikkieläimeni on pupu.

Lähijuomaa: Klosterhof panee omaa olutta

Vaihtoehtovappu

Ajattelin, että vapusta luopuminen olisi vähän haikeaa. Lakki tuntuu sangen mukavalta ja sima maistuu hyvältä, kun kurssit on saanut kasaan. Täällä vappu tai Walpurgisnacht on pikemminkin lähtölaukaus opinnoille, ja ei-ilmastoiduissa luentosaleissa saa hikoilla vielä pitkälle heinäkuuhun.

Heidelberg tarjosi silti erittäin vahvan vaihtoehdon vapulle. Uskaltaisin jopa suositella, että jos olet vaihdossa parin sadan kilometrin säteellä, kannattaa vappuna tulla tänne. Olin noin kymmenen saksalaisen mukana ja joukossa oli pari Ala-Saksista asti.

Neckarin jokiranta on suosittu piknikpaikka, mutta se oikea vappujuhla on ylhäällä Heiligenbergin huipulla Thingstätte-amfiteatterilla. Otin mukaan vain pikkukameran, eikä kuvista tullut juuri mitään, mutta Wikipedian kuva antaa jonkinlaisen käsityksen:

Thingstätten rakennuttivat aikoinaan natsit, mutta vappuna tunnelma on hipahtava. Tuhannet ihmiset, joista suurin osa on opiskelijoita, vaeltavat pitkin iltaa soihtujen, taskulamppujen ja iPhoneien näyttöjen valossa yli 400-metrisen kukkulan huipulle.

Tapahtuma on epävirallinen, huipulla ei ole palveluita ja tai edes sähkövaloja. Kaikki istuskelevat ja naukkailevat juomiaan eri kokoisten nuotioiden ympärillä, jollain on ehkä jotain grillattavaa. Välillä saa ihailla harrastelevia tulitaiteilijoita ja jonglöörejä. Ehkä ilotulitustakin.

Eilisen hellepäivän jälkeen yökin oli lämmin, ja kavereiden kanssa oli mahtavaa istua korkealla ja katsella alas tuikkivan lyhtymereen. Nuotioiden ympärillä tanssivista ihmisistä tuli mieleen muumijakso Keskitalven kokko.

Kiitos Tove Jansson

Valituksen sanat:
Roskaongelma on vähintään yhtä paha kuin Suomen puistoissa vapun jälkeen... Hämärässä kaikkien on myös helppo jättää jätteet jälkeensä. Poissa silmistä poissa mielestä.

Kuten kaikissa isoissa tapahtumissa, joissa on pimeää, järjettömästi väkeä ja paljon alkoholia, myös Heiligenbergillä voi olla vaarallista toikkaroida yksin, ja kaveri varoitti myös raiskaajista. Maalaisjärjellä pärjää kuitenkin. Autotien päässä oli myös paljon ambulansseja ja poliiseja.

Thingstätte-amfiteatterin ehkä 50. penkkirivillä