Vesivalitus

Mikä Saksassa ärsyttää eniten? Monikin asia jurppii, mutta Saksan vesikulttuuri on melkeinpä anteeksiantamattoman typerä.

Saksassa ollaan yleisesti melko ympäristötietoisia. Jätteet lajitellaan huolellisesti (eri tavalla eri osavaltioissa). Roskapoliisi voi jopa tarkistaa, kierrättääkö kerrostalo roskat oikealla tavalla. Aurinkopaneeleita näkee siellä sun täällä.

Mutta se vesi.

Jokainen tietää, että pullovesi on kalliimpaa (voi olla monituhatkertaisesti) ja epäekologisempaa. Kraanavesi on usein parempilaatuista: sitä ei seisoteta pitkiä aikoja markettien varastoissa. Heidelbergissä totuin kraanaveden makuun noin, öö, kolmessa päivässä. Jos oikeasti se maistuu iankaikkisesti vain pahalta, voi ostaa Brita-kannun ja suodatella vettä litratolkulla.

Veden tilaaminen ravintolassa ärsyttää myös suunnattomasti. Pullovesi maksaa melkein saman verran kuin kalja. Kaikki ravintolat eivät anna kraanavettä ("Meillä ei ole lupaa") tai katsovat säälivästi, jos pyytää hanavettä. Olisit kotiin jäänyt, jos noin köyhä olet. Jos haluaa raikasta ja kaloritonta ja käytännössä ilmaista kraanavettä, tekee itsestään naurunalaisen monissa ravintoloissa. Edes opiskelijaravintoloissa ei ole vesipistettä.

Turussa jotkin ravintolat ovat alkaneet hinnoitella vettä, ja sekin raivostuttaa. Maksan silti mieluummin nimellisen parikymmentä senttiä kraanavedestä kuin 2,50 euroa täysin turhasta ympäristörikoksesta. Jopa Yhdysvalloissa juomavesikulttuuri on järkevämpää; aivan liian moni toki ostaa pullovettä kotiin, mutta ravintolassa voi aina tilata pelkkää hanavettä, eikä asiakasta halveksita.

Vaikka kylpisi rahassa eikä välittäisi ympäristöstä, on pulloveden ostaminen järjettömän vaivalloistakin. Miksi, oi miksi raahata kilokaupalla vettä viidenteen kerrokseen, kun talossa on hanakin?

Käytäntöjä

Pieniä huomioita. Käytäntöeroja.

Iloisia yllätyksiä
Pankkiautomaateista saa setelit myös pieninä.
Juusto-, voi- ja leikkelepaketit ovat tarpeeksi pieniä myös yhdelle hengelle. Valikoima on suuri.
Opiskelijaruokaloissa on mahtava liukuhihna-astianpalautus.
Kampuksella maksetaan pääasiassa opiskelijakortilla.
Luennoitsijat laittavat kaikki slidet ja materiaalit Moodleen.
Monissa intialaisissa ravintoloissa saa valita pienen tai suuren annoksen: pieni kolmen euron annos on ihan riittävä.

Sujuu vaivattovammin Suomessa
Sunnuntaiaukiolot.
Visa Electronin kelpuuttaminen.
Nenäliinapakkaukset. (Saisiko olla 10 nenäliinan vitsi tai vaihtoehtoisesti auton kokoinen pahvikuutio? Aina sama juttu ulkomailla.)
Astiankuivauskaapit.
Ruokakauppojen kassoilla on maksamisen jälkeen aikaa pakata ostokset.

Kotiruokaa

Ruoka! En käsitä, miksi en ole vielä blogannut siitä. Tässä pari yleistä huomiota kotikokkailusta.

Makuasioissa on vaikea lähteä neuvomaan - osa tarvitsee joka päivä lämmintä ruokaa, osa lihaa, osa jotain tuoretta, osa maitoa. On ilo kirjoittaa, että ihan sama, hyviä uutisia kaikille joka tapauksessa. Saksan elintarvikkeet ovat halpoja.

Jos on valmis syömään vain hinnan perusteella, täällä elää vaikka vitosella viikossa. Jos syö ravintoaineet edellä, tai haluaa ostaa muuten vähän monipuolisempaa, niin toki hinta nousee, mutta ei pahasti. Luomuvalikoima on todella iso. Ruispuikuloita tai vastaavia täällä ei ole, mutta tummaa leipää joka tapauksessa. En usko, että erikoisruokavaliota noudattavillakaan on vaikeaa... Laktoosittomia tuotteita ei ihan hirveästi ole, mutta kyllä niitäkin löytyy.

Onko jokin muuttunut? Syön täällä vähemmän lihaa, puuroa ja maitoa kuin kotona. Enemmän menee vihanneksia, leipää, hedelmiä, suklaata, leivoksia ja kahvia.

Fetajuusto laitetaan uunivuoan pohjalle, päälle tuhat litraa oliiviöljyä, yrttejä, paprikaa, sipulia yms. 

 Marinoitua uunifetajuustoa, oliivipatonkia, salaattia. Juhlaruokaa kämppiksen kanssa. 

Mitä kaapista löytyy. Pastaa, tomaattia, sipulia, paprikaa.

Uunijuustoa. Oli täysi mysteeri ennen tänne tuloa. Toimii fondueperiaattella, dipattiin paahtoleipää ja lohkoperunoita.
Juusto maksoi muutaman euron.

Mitä kaapista löytyy. Lohkoperunamättö. Proteiinit sitten jollain toisella aterialla.

Mitä kaapista löytyy. Kotitekoista leipää (valmis jauhosekoitus 80 snt), vihanneksia, banaania, rahkaa, nonparelleja.

Maifest luostarilla

Vappuaaton jälkeen teki hyvää vetäytyä hetkeksi luostariin.

Heidelbergin Neuburg-luostariin järjestetään opastettuja kierroksia, mutta nyt katsastin vain Klosterhofin eli "luostaripihan" 1.5. juhlapäivän tarjonnan. Tähän kompleksiin Neckarin varrella mäenrinteessä kuuluu luostarin lisäksi muun muassa oma panimo, pieni ravintola ja luomutuotekauppa. Eilen oli erityisen vilkasta, koska moni tuli nauttimaan Maifestistä vapaapäivänä. Grilli oli kuumana ja joelle päin antava terassi oli avattu.

Maifestin grillilihatarjoilu oli vakuuttava

Luostari ja pihan palvelut ovat aivan ihastuttavalla paikalla joenmutkassa idyllisessä maalaismaisemassa.
Pelkkä bussimatka 34:lla sai jo huokaamaan keväänkauniille Heidelbergille.

 Lapsille oli järjestetty Streichenzoo eli lampaita, pupuja ja vuohia sai silittää. Olin tästä aivan haltioissani, koska kuten Annin, minunkin suosikkieläimeni on pupu.

Lähijuomaa: Klosterhof panee omaa olutta