Kantapään ja Kööpenhaminan kautta

Lokakuu alkoi reissulla, jossa yhdistän KY-Hansan opintomatkaan omaa lomaa Heidelbergissä. Hansa teki siis excun Frankfurt am Mainiin, jonka jälkeen jatkoin matkaa vaihtokaupunkiini.

Reissu alkoi nolosti. Ensimmäistä kertaa elämässäni nukuin pommiin lennolta. Olisin voinut tehdä pari asiaa toisin nukkumaan mennesssäni ja lopulta herätessäni.

Kun menet nukkumaan:
Aseta monta herätystä. Laitoin kaksi herätystä, yhden netistä läppäriin ja yhden kännykkään. Läppäri meni kuitenkin sleep-tilaan eikä hälyttänyt.
Laita ne kauas hälyttämään. Luulin riittävän, että kännykkä on pöydällä parin metrin päässä sängystä - olen silti noussut, ottanut askelia ja sammuttanut herätyksen tiedottomana.
Laita puhelimeen äänet päälle. Kun kaverit soittavat aamuyöllä, miksi en ole bussissa, pirinä herättäisi tärinää paremmin.
Vältä alkoholia. Pienikin määrä yhdistettynä univelkaan tuudittaa sikeästi. Katso mieluummin vaikka kauhuleffoja ja nuku levottomasti.

Jos heräät pahimpaan uutiseen:
Älä panikoi. Minkäänlainen sekoilu ei tuo menetettyä aikaa takaisin. Mieti vaihtoehtoja. Itse muistin kaverini tilanteen viime talvelta. Hän jäi jumiin Brysselin ruuhkaan, myöhästyi lennoltaan ja osti kentältä uuden. Niinpä avasin vain tyynesti Expedian ja Cheapticketsin ja aloin hakea iltapäivän lentoja Turusta ja Helsingistä Frankfurtiin.
Soita lentoyhtiöön. Tätä en tajunnut tehdä. Jos lento ei ole vielä lähtenyt, tiedustele, mitä lipun muuttaminen maksaa. Saattaa olla, että myöhemmällä lennolla on tilaa samassa luokassa, jolloin minimimaksulla eli 55 eurolla selviää.  Jos käy huonompi tuuri, lipun siirto saattaa maksaa satoja euroja, jolloin kokonaan uusi lento on halvempi ratkaisu. Tämä riippuu varmasti yhtiöstä ja lipun tyypistä (tarjous vai normaalihintainen) Omat lentoni olivat SASin.

Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Tee check-in jo valmiiksi vaikka illalla netissä. Lähtöselvityksen tehnyttä matkustajaa voidaan odottaa yllättävänkin kauan.

Mieti, onko sinulla varaa tähän tai mistä olet valmis luopumaan, jos tarve on. Yritän matkustaa aina vararaha mukana (hätätilannetaksimatkat, kidnappauslunnaat ja sitä sarjaa).



Pohdi vaihtoehtoja. Säntäsin heti ostamaan uutta menolentoa. Lipun siirto tai muokkaus voi kuitenkin olla mahdollista. Riippuu lentoyhtiöstä, saatko käyttää paluulennon. Lufthansalla on palvelu, jossa meno-paluulippu voidaan muuttaa one way -lipuksi lisämaksua vastaan. Finnairilla on ns. robotti joka peruuttaa molemmat lennot, jos matkustaja ei ilmesty kentälle. SASilla vastaavaa automaattista peruutusta ei ole. Varaus jää roikkumaan systeemiin.

Sääntöjen mukaan matkat tulee lentää siinä järjestyksessä kuin ne lipussa ovat (meno, paluu). Turun ja Frankfurtin kentällä check in -virkailijat eivät kuitenkaan nähneet mitään syytä, miksi en saisi käyttää paluulentoani. He käskivät varmistaa asian Frankfurtin kentän lipputoimistosta. Sieltä kerrottiin, että en saa käyttää paluulentoani, koska en istunut menolennollani.

Ba dum TSH. 

Tulee mieleen sanonta "I never make the same mistake twice. I make it three or four times, just to be sure." Nyt todella toivon, että kaksi kertaa riittäisi. Olisi pitänyt ensin soittaa lentoyhtiöön. Tai ainakin olisi pitänyt ostaa meno-paluu sitten kerralla. Jätin käyttämättä 200 euron meno-paluun ja ostin tilalle 200 euron menon (Turku-Kööpenhamina-Frankfurt) ja 167 euron paluun (Frankfurt-Tukholma-Helsinki).

Jos tässä nyt jotain positiivista yrittää ajatella, niin ainakin tuo hillitsi heräteshoppailua perillä. Summa on isoin, jonka olen omasta typeryydestäni joutunut maksamaan, mutta tällä varoajalla lentojen ostaminen olisi voinut tulla vielä kalliimmaksi. Pääasia on, että ovat omia kesätyörahoja, ettei tässä mene kenenkään muun rahat hukkaan.

PS. Lentolipuista voi yrittää saada rahaa takaisin, vaikka olisi itse myöhästynyt lennolta. Lipun hinnassa on mukana muun muassa turvatarkastusmaksu, joka laskutetaan vain koneessa matkustavilta. Kun en ilmestynyt lennolle, SAS ei maksanut turvatarkastusmaksuani ja kassaan jäi siis perusteetonta voittoa. Usein rahojen vaatiminen takaisin on tehty kuitenkin vaikeaksi suurien käsittelymaksujen avulla.

PPS. En ole ehtinyt tarkastaa jokaista faktaa, vaan nämä perustuvat nyt lukemiini lehtijuttuihin ja keskusteluihin lentokenttätyöntekijöiden kanssa.

Ensimmäiset viikot pohjoisessa

Opiskelu alkaa maanantaina. Uusi vuosikurssi on jo aloittanut, ja tänään annetaan ensivaikutelma KY-Hansasta kaupunkisuunnistuksessa. Das geht ab!

Kamoja on edelleen purkamatta, mutta näinä ekoina viikkoina pääsi jo kiinni arkeen.

Pieniä eroja huomaa lähinnä katukuvassa. Kas, tuo kahvila on mennyt nurin, kas, tuo remontti on tullut valmiiksi. Suomen hinnat eivät oikeastaan järkytä kuin makeishyllyllä (huhhuh, karkkivero). Vielä viimeisinä viikkoina Saksassa jaksoin ihmetellä, kun valtava lounassalaatti oli vain viisi euroa. Onneksi.

Jotain konkreettista opittua? Vaatekaappi-inventaari. Vähemmällä pärjää. En kaivannut vaihdossa juuri mitään vaatteita kotoa. UFF tai Pelastusarmeija saavat lähipäivinä jättilähetyksen.

Pelkään, että saksa unohtuu, valuu vain päästä ulos. Hilfe. (Opiskelua kannattaa jatkaa.) Vähän kaihertaa se, että elämä jatkuu Heidelbergissä: saan vielä sähköposteja erilaisista tapahtumista. Työpöydällä on myös postikortti HD:n maisemista. Helpottaa, kun tietää jo lokakuussa palaavansa sinne pieneksi hetkeksi. (KY-Hansan ekskursio Frankfurtiin pitenee omalla lomalla...) Toivottavasti näen ruskan.


Palautin yliopistolle loppuraportin. Se ei ole vaikea kirjoittaa, vaatii lähinnä istumalihaksia. Letter of Confirmation kuuluu myös palautettaviin. Näistä annettiin simppelit ohjeet kyllä.

PS. Sitä aina miettii, mitä tuli opituksi vai tuliko mitään. Monia asioita on vaikea pukea sanoiksi, ja niitä ehkä tajuaa vasta myöhemmin mutta tässä kirjoituksessa on monta hyvää pointtia, joihin sitä samaistuu.

Paluu raskain laukuin ja mielin

Suomessa jälleen. Armo kävi oikeudesta lentokentällä, eikä SAS inahtanutkaan 31 kiloa painaneesta matkalaukustani.

Paluumorkkista ei varsinaisesti ole, mutta paluuhämmennys ja -väsymys ehdottomasti. Laukkujen purkaminen ei kiinnosta, ja aivot käyvät puoliteholla.

Kaikki on tuttua, mutta pikkiriikkiset erot huvittavat: Hammastahna, hanavesi ja kahvi maistuvat erilaiselta. Myös aamuaurinko on kirkas ja kaunis. Suihkun vedenpaine on kuin Niagarassa. Sormet tökkivät vääriä kirjaimia suomalaisella näppiksellä. Karkit maksavat omaisuuden.

Suomen kesäbiisit ovat myös menneet minulta täysin ohi. Oma kesäbiisini on KRISin Diese Tage, jota on kuullut SWR3-kanavalta ihan kiitettävästi.

Tuntuu kuitenkin hyvältä olla kotona taas. Ihmiset, lakritsi, sirukorttimaksupäätteet, kesätyö, huumori, marjat.

Lähdön tuntua

Vaihtarikavereilla ei ole enää rahaa prepaid-liittymissä.Kaikilla ei ole enää kämppää, osa nukkuu kaverin lattialla.
Joku yrittää myydä polkupyörää tuloksetta ja jättää sen toiveikkaana lukitsematta ravintolan pihaan. Valitettavasti se ei kelpaa kenellekään.
Heidelberg ei petä vieläkään, ja muuttoilmoitus ja muu paperisota kestää vain muutamia sekunteja.
Tentit ovat melkein ohi. Muutamia on vielä elokuun puolella.
Aivot yrittävät muistaa kaikki maisemat, äänet ja tuoksut. Oma mieli ylidramatisoi: "Viimeinen kerta ikinä, kun katson vasemmalle tässä risteyksessä."
Kahvittelu tai lounas pitää ihan oikeasti lyödä lukkoon, jos aikoo nähdä opiskelukaverin ennen lähtöä.
Hyvin palvelleita, loppuun kulutettuja vaatteita ja kenkiä lentää roskiin.
Kalenteriin ilmestyy jo velvollisuuksia Suomessa.
Käteinen loppuu.
Heidelbergin kämppikset saavat puolitäysiä kahviloiden leimakortteja, samppoota ja oliiviöljyä.
Tekee mieli ostaa sitä ja tätä ja tuota, koska se on halvempaa täällä kuin Suomessa, mutta laukku painaa jo 30 kiloa.






Pää on sekaisin.

Kartalla

Aivan vaihdon alussa oma huone saattaa kaivata sisustusta. Netistä saa alle kympillä ihan mukavia Saksan karttoja. Jos lattialla on hukkaneliöitä, voi tehdä matkasuunnitelmia  keskiaikaisen sotastrategiakartan ja pienten tinasotilaiden hengessä.

Seinälläkin kartta on helpottanut suunnitelmia (kämmenen pituus on noin kahden ja puolen tunnin matka autolla). On se opettanut maantiedettäkin. Valloittajan elkein on hauska merkata nähtyjä paikkoja.

Nyt loppusuoralla on hyvä rauhoittua ja keskittyä Heidelbergiin.

Loppu lähenee: palaa alkuun

Millaisia neuvoja kuulee, kun haluaa käyttää aikansa mahdollisimman hyvin?
"Elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi."

Näääh.

Kun lukuvuosi lähenee loppuaan, pitäisi elää jokainen päivä niin kuin se olisi ensimmäinen. Ensimmäiset päivät ovat niin täynnä oppimista ja uutuudenhuumaa, että tavallinen viikkokin tuntuu pitkältä ja tapahtumarikkaalta.

Vesivalitus

Mikä Saksassa ärsyttää eniten? Monikin asia jurppii, mutta Saksan vesikulttuuri on melkeinpä anteeksiantamattoman typerä.

Saksassa ollaan yleisesti melko ympäristötietoisia. Jätteet lajitellaan huolellisesti (eri tavalla eri osavaltioissa). Roskapoliisi voi jopa tarkistaa, kierrättääkö kerrostalo roskat oikealla tavalla. Aurinkopaneeleita näkee siellä sun täällä.

Mutta se vesi.

Jokainen tietää, että pullovesi on kalliimpaa (voi olla monituhatkertaisesti) ja epäekologisempaa. Kraanavesi on usein parempilaatuista: sitä ei seisoteta pitkiä aikoja markettien varastoissa. Heidelbergissä totuin kraanaveden makuun noin, öö, kolmessa päivässä. Jos oikeasti se maistuu iankaikkisesti vain pahalta, voi ostaa Brita-kannun ja suodatella vettä litratolkulla.

Veden tilaaminen ravintolassa ärsyttää myös suunnattomasti. Pullovesi maksaa melkein saman verran kuin kalja. Kaikki ravintolat eivät anna kraanavettä ("Meillä ei ole lupaa") tai katsovat säälivästi, jos pyytää hanavettä. Olisit kotiin jäänyt, jos noin köyhä olet. Jos haluaa raikasta ja kaloritonta ja käytännössä ilmaista kraanavettä, tekee itsestään naurunalaisen monissa ravintoloissa. Edes opiskelijaravintoloissa ei ole vesipistettä.

Turussa jotkin ravintolat ovat alkaneet hinnoitella vettä, ja sekin raivostuttaa. Maksan silti mieluummin nimellisen parikymmentä senttiä kraanavedestä kuin 2,50 euroa täysin turhasta ympäristörikoksesta. Jopa Yhdysvalloissa juomavesikulttuuri on järkevämpää; aivan liian moni toki ostaa pullovettä kotiin, mutta ravintolassa voi aina tilata pelkkää hanavettä, eikä asiakasta halveksita.

Vaikka kylpisi rahassa eikä välittäisi ympäristöstä, on pulloveden ostaminen järjettömän vaivalloistakin. Miksi, oi miksi raahata kilokaupalla vettä viidenteen kerrokseen, kun talossa on hanakin?

Kulttuuri ei ole kaukana

Missä tahansa päin Saksaa sitä onkaan, kannattaa muistaa, kuinka lyhyt matka kaikkialle on. Jos maailmanluokan show osuu 20 euron tai parin tunnin säteelle omalta paikkakunnalta, niin halvaksihan se tulee, eikö? Eikö silloin voi sallia itselleen permantopaikan oston?

Viime viikon keskiviikkona näin Frankfurtin Alte Operissa Ballet Revolucionin, kuubalaisen tanssishow'n. Show jättää maailmankiertueellaan Pohjois-Euroopan kokonaan välistä.

Kannatti mennä. Oli vaikuttava. Sattumalta myös Frankfurtin oopperan edessä oli Opernplatzfest viimeistä päivää käynnissä. Oli omenaviiniä ja ruokakojuja.

Frankfurtin pukumiehiä Opernplatzilla. After work?

Alte Operin rakennushistoria on, kuten usein Saksassa, kivulias; 1880 vuonna valmistunut,
1944 pommitettu ja hitaasti uudelleen rakennettu.

Lauantaina olin Kasselissa dOCUMENTA (13) -tapahtumassa, joka on valtava nykytaiteen näyttely. Se järjestetään viiden vuoden välein, ja satuin olemaan tänä kesänä viidentoista euron kimppakyydin päässä kaupungista - miksi siis ei. Törmäsin Kasselissa myös suomalaiseen työhön.

Pidä silmät auki kaduilla. Ahmi julisteita silmillä ja kiusaa itseäsi Eventimin tai muun lippupalvelun sivuilla. Kyllä se kannattaa.

Documentahalle Kasselissa

EM-hypen hiipuessa

EM-jalkapallon alkaessa tajusin jotain positiivista: kappas, oleskelen maassa, jolla on mahdollisuuksia menestyä kisoissa ja joka ylipäätään pelaa. Futis oli joka puolella. Parhaat naurut sain junassa, kun DB:n konduktööri kuulutti useaan otteeseen vakavalla äänellä: "Hyvät matkustajat, tiedoksenne, peli Espanjan ja Portugalin välillä on edelleen 0-0."

Saksan peli Italiaa vastaan torstaina päättyi harmillisesti, mutta olen iloinen, että sain jännittää matsia satojen muiden ihmisen kanssa vanhalla jääkiekkoareenalla. Mannheimin Friedichspark oli vihitty futiskatsomoksi. Tapahtuma tuntui pikkiriikkisiltä festareilta: musiikki, ruoka, juoma, kassitarkastukset ja villi yleisö, check check check.

Jos osut Saksaan vastaavien kisojen aikaan, kannattaa käydä ainakin yhdessä Public Viewingissa. Vaihtareita riittää joka maasta, joten voitonjuhlaa on joka tapauksessa luvassa.

Päivä pelinappulana

Carcassonnen nimi kuulostaa monien lautapeli-ihmisten korvaan tutulta. Lautapelin esikuva Etelä-Ranskassa kiinnosti minua enemmän kuin pelailu.

Kuten monessa muussakin paikassa, myös Carcassonnessa
jokiranta on nättiä kävelyaluetta.

Linnake oli todella vaikuttava: tuplamuurien sisällä on pieni kaupunki, Cité. Keskustan ja linnoituksen näkee yhdenkin päivän aikana, mutta kahdessa ehtii jo rentoutua.

Hyvä vierailuaika on kesäpäivänseisaus, sillä Carcassonnessa juhlitaan kesän pisintä päivää musiikkifestivaalilla. Virallistakin ohjelmaa on vaikka kuinka, mutta vapaa-ajalla kaupunkilaiset ottavat soittimensa ja soittelevat kaduilla huvikseen. Jos instrumenttisi on siis helposti kuljetettavaa laatua, kannattaa harkita musisointia.

Jos käy tuuri, linnanpihalla voi nähdä valoshow'n alueen verisestä historiasta.

Linnoitus valaistaan kauniisti iltaisin.

Saksasta suoraa Ryanair-yhteyttä Carcassonneen ei ole, mutta Briteistä, Alankomaiden Eindhovenista ja Bryssel-Charleroilta saattaa löytää alle kympin lentoja. Parin tunnin ja parinkymmenen euron junamatkan päässä on myös Montpellierin lentokenttä, josta Ryanair lentää Frankfurt Hahniin ja Charleroi'n.

Epäloogisin reissu

Terveisiä Montpellierin kaupungista. Blogi on ollut valitettavan hiljainen, kun olen reissannut 12 päivää.

Kesäkuun älynväläys ja pitkäaikainen haave oli Islanti. Sinne lentää suunnilleen yhtä halvalla (lue: kalliilla) niin Suomesta kuin Saksastakin. Nyt ystävyys ajoi järjen edelle ja etsin lentolippuja Islantiin Saksasta tai jostain päin Keski-Eurooppaa. Löysin kohtuuhintaisen menopaluun Brysselistä.

Matkan ajatus lyhyesti:
Mennä junalla Brysseliin, moikata kaveria siellä. Lentää Islantiin ja viettää viikko siellä amerikkalaisen ystävän kanssa (joka on siellä ”viikon mittaisella välilaskulla” lentäessään Norjasta kotiin Jenkkeihin). Lentää takaisin Brysseliin, siirtyä Hollanin puolelle Eindhovenin kentälle ja lentää Carcassoneen tapaamaan kaveria. Olla siellä pari päivää, junailla Montpellieriin ja lentää takaisin Frankfurt Hahnille, josta kulkee (öinen) bussi Heidelbergiin.

Yritän pitää blogin sisällön hyötytietona, mutta nyt on vaikea sanoa, mikä tässä on se vinkkisisältö... Ehkäpä...

1. Älä tee tällaista matkasuunnitelmaa, siinä ei ole järkeä.
2. Lue kohta 1. Jos nyt kuitenkin päätät lähteä kauas, kannattaa huomioida Alankomaiden ja Belgian halpislentokentät – ne ovat ihan varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa ”matkalla kentälle” nähdä jotain muutakin.
3. Lue kohta 1. Toisaalta, on kivaa elää tällä vuosituhannella, ja omatpahan ovat säästöni, ja niin, tuota noin, go before it's too late ja kerran sitä vaan eletään.

Hanki harrastus

Schriesheimin kalliot ovat pyöräilymatkan päässä. 

Jos haluaa, että vaihtopaikka tuntuu vähän enemmän kodilta, kannattaa hankkia harrastus. Liittyminen yhdistykseen nimeltä DAV (Deutscher Alpenverein) on tähän mennessä ollut vaihtoajan parhaita päätöksiäni.

Liityin kielikurssikaverin kanssa yhdistyksen jäseneksi ihan ensimmäisillä viikolla. Molemmilla oli hitusen kiipeilykokemusta ja paljon opittavaa. Muun muassa koko saksankielinen kiipeilytermistö noin niin kuin aluksi.

Siitä se lähti. Kaikenlaisessa urheilussa varmaan oppii luottamaan kaveriin ja tutustuu toiseen paremmin. Kiipeily on kuitenkin poikkeuksellista: joka viikko sitä laittaa henkensä toisen varmistuksen varaan.

Olimme uusien jäsenten infoillassa. Ai täällä järjestetään luolaretkiäkin? No mennään luolaan. On vaikea selittää, miksi oli niin upeaa kontata, ryömiä ja kävellä märässä, pimeässä, ahtaassa, mutaisessa ja kivisessä onkalossa, mutta se oli uskomattoman hienoa. Muiden osallistujien kanssa on kokkailtu ja grillailtu jälkeenpäin.

DAV-jäsenenä saa alennusta kiipeilystä, mutta sen lisäksi saa osallistua huikeisiin viikonlopputapahtumiin.

Paikallisyhdistyksissä on myös se mahtava puoli, että pääsee harrastamaan saksaksi saksalaisten kanssa.

Tutustumisretken kohde oli Grotte  de la Maratière -luola Ranskassa Juran alueella.

Kiipeilytaidoista ja -varusteita on hyötyä myös luolissa.

Salle du Pilier -osuuteen noustiin pienen sisäänkäynnin läpi, vähän kuin viemäristä nousisi keskelle komeaa plazaa.

Välillä sitä oli kuin katedraalissa, välillä sai ryömiä ahtaissa paikoissa.  

Ajantaju, nälkä ja jano katosivat luolassa.  Ylös palaaminen oli jännittävää.

Moodlea, myöhästelyä ja koputusaplodeja

Vieraalla kielellä toimiminen ja opiskelu on luonnollisesti aikaavievää. Muuten opinnoissa ei ole tullut vastaan suuria sokkeja:

Välillä jotkut käytännöt ovat vähän keskiaikaisia: esimerkiksi kursseille ilmoittautuminen riippuu ihan täysin tiedekunnasta, luenntoitsijasta tai vähän mistä sattuu. Itse mailasin kaikille vastuuhenkilöille.

Opetuksen laadusta on vain hyvää sanottavaa. Omien kokemusten pohjalta luennoitsijat ovat hyviä esiintyjiä, täsmällisiä ja asiantuntevia. Alussa jaetaan selkeä aikataulu, tavoitteet ja vaatimukset. Kaikki Powerpointit ladataan opiskelijaystävällisesti Moodleen. Heidelbergillä on hyvä maine, ja tässä se ainakin lunastaa sen.

Valtaetäisyys tuntuu ehkä isommalta kuin Suomessa, mutta ei se pelottavaa ole. Opettele teitittely, sillä pärjää pitkälle. Lähinnä on hämmentävää, kun luennoitsijat teitittelevät takaisin ja puhuttelevat Frau Lundellina. Kielikursseilla tunnelma on rennompi ja käytetään etunimiä, mutta ”Sie” on käytäntönä sielläkin.

Opintojaksoja (Veranstaltung) on monia erilaisia: Seminar, Vorlesung, Übung, Exkurzion, muun muassa. Seminar-kursseilla on pienemmät ryhmäkoot ja osallistavaa, keskustelevaa opiskelua. Osallistujat joutuvat yleensä pitämään esitelmän tai tekemään projektin. Massaluentokurssit ovat (kuten Suomessakin) vähemmän vuorovaikutteisia. Jos nyt kehtaan kahden luentokurssini pohjalta vetää johtopäätöksiä, niin myös täällä opiskelijat tulevat ja menevät vähän miten sattuu. Luentosalin ovi käy melkein koko ajan. Harjoitusryhmissä ja seminaareissa ollaan täsmällisempiä.

Saksassa harrastetaan myös akateemista varttia, ja ”14:00-16:00 c.t.” tarkoittaa klo 14:15-15:45. Luennon päätteeksi ei taputeta vaan koputetaan pöytään.

Luentoon tai seminaariin vaadittavat artikkelit on monistettu monilla kursseilla kätevästi yksiin kansiin.

Artikkelikokoelmaa sanotaan yleisesti "Readeriksi", joka on ihan typerä termi... No, kännykkä on Handy.
Tämä reader oli harmillisen paksu ja maksoi siksi 17 euroa.

Ei lukukautta ilman Moodlea.

Ich heiße Hanhi, Hannu Hanhi

Heidelbergiläinen hanhi

Tietynlainen leijuminen siistien viikonloppureissujen jälkeen kuuluu varmaan vaihtoon kuin vaihtoon. Aina välillä kannattaa vähän reflektoida, kuinka hyvin sitä meneekään ihan arkena. Aina sanotaan, että onnea, terveyttä ja muuta sellaista ei osata arvostaa ennen kuin se on mennyttä. Tykkään valittaa, mutta rakas Internet, täten tässä ja nyt kiitän tuuriani ja koputan puuta.

• Terveys. Siitepölyallergiaa lukuun ottamatta olen pysynyt terveenä enkä ole saanut edes paperihaavaa. (Heidelberg on kyllä hyvä paikka sairastua, jos onnettomuus osuu kohdalle. Joka toinen rakennus on sairaala tai klinikka, not kidding.)
• Ihmiset. Kielikurssikaverit ovat mukavaa porukkaa, ja puhuimme alusta alkaen keskenämme saksaa. En ole tavannut vielä yhtään tyyppiä, josta en olisi pitänyt yhtään. Epäilyttävää. Eikö sen pitäisi olla jo tilastollinen mahdottomuus?
• Kämppikset. Kuulen kavereilta tarinoita kämppiksistä, jotka ovat oksettavan siivottomia, mielisairaita tai muuten vain vaikeita sietää. Oma kimppakämppäelämä sujuu vaivattomasti. Voin lainata mitä vaan ja kämppikset jaksavat korjata kielioppia, kun puhun pieleen.
• Kämppä. Location location location. Sain asunnon ehkä parhaalta mahdolliselta paikalta. Kun kerron asuvani Bergheimissa, heidelbergiläisiltä pääsee äimistynyt henkäys. Monet etsivät kämppää vuositolkulla. Asuntomme on tilava, kaunis ja puhdas. Meillä on vierashuone. Keittiössä voi kokata kaikenlaista (kodinkoneisiin kuuluu mm. suklaasuihkulähde). Parveketuoleihin voisi nukahtaa.
• Raha. Toistaiseksi ei ole tullut yllättäviä jättikuluja. Läppäri tuntuu olevan vähän niin kuin saattohoidossa, mutta toimii vielä.
• Asiat hoituvat. Tiedän vain kuulopuheista, millaista on se pahamaineinen saksalainen byrokratia. Heidelbergissä paperinpyöritys on oikeasti toiminut.

Tuurihaukkana olemisen (ainoa) huono puoli on se, että kaikesta vähänkään ikävästä (erityisesti rahan- ja ajanhallinnasta) voi syyttää vain itseään ja omaa saamattomuuttaan.

Cityhanhia

Puolivälipaniikki

Puoliväli meni ja vihelsi mennessään. On mieletön klisee, että vaihdossa aika menee nopeasti. En nyt sanoisi niinkään. Aktiiviset päivät ovat täynnä kaikkea hauskaa ja elämykselliseen viikkoon mahtuu enemmän wow-kokemuksia kuin normaaliin kuukauteen.

Nyt puolivälin jälkeen kuitenkin tuntuu, että päivät valuvat käsistä. Toukokuu, minne menit?

Sitten voi luoda itselleen pikkukriisejä.

Miksi en ole opiskellut enemmän saksaa? Miksi en ole kierrellyt enemmän Heidelbergin katuja? Olenko nähnyt tarpeeksi kaikkia kavereita? Olenko skypettänyt Suomeen sopivasti? Lähettänyt postikortteja? Urheillut? Maistanut kaikkia lähikaupan jogurttilaatuja? Onko tili tyhjä? Miksi kaikki viikonloput ovat jo täynnä? Ehtisikö jotain enemmän?

Vaikka jostain on oikeasti syyllinen olo, niin toisaalta nyt on se kulta-aika: alkusählinki ohi. Tutut kaverit, joiden kanssa voi olla oma itsensä (tai no, "oma itsensä" saksaksi). Ei vielä tenttejä. Lämpimät päivät ja jokiranta. Vierailijat Suomesta. Lähenevät futiksen EM:t. Kahvia vakipaikasta ruotsin luentojen välissä. Tuoreet mansikat. Kalliot.

Joo, paniikin aika tosiaan.

Syyllisyys iskee, kun miettii kaikkia mahdollisia Heidelbergin kulkemattomia polkuja.

Jokiranta Neckarwiese.

Ehkä aika kuluu hitaammin, jos vain hengittää ja katselee maisemia?

München ja Globetrotter-megastore

Opaskirjat osaavat kertoa paremmin Müncheninn huippunähtävyyksistä. Haluan nostaa esiin nyt vain yhden kaupan, jota ei saa jättää väliin jos on joskus elämässään ottanut edes vähän huumaa

...ulkoilusta, vaeltamisesta, nuotiolla grillailusta, leireilystä

...melomisesta, kiipeilystä

...kartoista, matkakirjallisuudesta

...tai outdoor-muodista

6500 neliön Globetrotter-ulkoilukauppa Münchenissä sijaitsee Isartor-metroaseman vieressä. Se on melkein kuin Heureka kaikkine testaushärveleineen.

Kanoottien testausaltaassa on välillä myös tekoaaltoja ja suihkulähdeshow.

Jostain syystä kaupassa oli myös muurahaisterraario.

Neljäkerroksinen kauppa on auki arkisin ja lauantaisin kymmenestä kahdeksaan.

Goret ja muut kuoriasut voi testata sadekopissa. Kätevää!

Talvitakit voi testata kylmäkammiossa, jossa on myös lämpökamera. 

Kesäpäivän ykköskohde. Kylmäkammiossa on pakkasta ja ilma on ohutta kuin 3500 metrissä.

Kaupan tarkka osoite on Globetrotter Ausrüstung,  Isartorplatz 8-10, 80331 München

Portaiden viereiset seinät on päällystetty insipiroivilla kuvilla.

Läpinäkyvän boulderseinän lapsille löytää ylimmästä kerroksesta - kuten myös slacklinen.  Kiipeily omalla vastuulla.

Vaelluskenkiä kuuluu tietenkin testata erilaisilla maapinnoilla, jotka on kätevästi rakennettu testirataan. 

Postia sinulle

Perinteisen paperipostin saaminen on parasta ja lähettäminenkin hauskaa. Olen käyttänyt postikuluihin kohtalaisen paljon rahaa, mutta en jaksa pihistellä siitä - vastaanottaja ilahtuu kuitenkin koko rahan edestä. Järkeä kannattaa kuitenkin käyttää.

Postikortti ja pieni kirje (Standardbrief) kulkevat Saksasta eri puolille Eurooppaa 75 sentin postimerkillä. Muuta hinnastoa:


Postikortti: 0,75 €

Standardbrief: 0,75 €

Pituus 14–23,5 cm, leveys 9–12,5 cm, paksuus max. 0,5 cm. Paino max. 20 grammaa

Kompaktbrief: 1,45 €

Samoin kuin yllä, mutta paksuus max. 1 cm. Paino max. 50 grammaa.

Großbrief: 3,45 €

Pituus väh. 14 cm, leveys väh. 9 cm, pituus+leveys+paksuus max. 90 cm (yksi sivu saa olla korkeintaan 60 cm). Paino max. 500 grammaa.

Maxibrief: 7 € tai 16,90 €
Mitat samat kuin Großbriefissä. 500–1000 grammaa 7 €, 1000–2000 grammaa 16,90 €.


Parin kaverin kanssa olen noudattanut kamalien muotopostikorttien perinnettä. Dianan pää Lontoosta, muotoonleikattu life-size pahvivohveli Brysselistä ja niin edelleen. Baijerista löysin taas näitä mahtavia muotopostikortteja. Mitä opin? Älä osta muotopostikortteja. Älä Saksassa. 12,5 sentin sallittu leveys paukkuu rikki helposti, ja sitten saa maksaa 3,45 euron postimaskun. Yli nelinkertainen hinta on aika suolainen.

Muuta testattua:

Posti kulkee Suomen ja Saksan välillä kahdessa päivässä. Muista Luftpost-tarra. Postimerkkejä saa mm. automaateista, mutta ne hyväksyvät vain kolikoita. Automaatin merkit pitää myös itse nuolla, yök. Jos ostaa tiskiltä, saa onneksi tarrapostimerkkejä.

Ihania postielämyksiä kaikille!

Postikorttien kultainen sääntö: mitä huonompi maku, sitä suurempi ilo