Nimiturismia ja kökköhuumoria

Kävin eräänä lauantaina Neustadtsissa, joka on herttainen viinikaupunki Heidelbergin lähellä, ja ajoin pari pysäkkiä pidemmälle kuvatakseni tämän kyltin.

Saksassa on itse asiassa aika monta Frankensteinia, eikä se nyt kovin kummoista ole, mutta jotenkin ajatus on hauska.

En lähde tekemään reissuja järjettömän kauas vain nimiturismin takia, mutta jos olisin vaihdossa hassujen nimien huudeilla, kävisin kuvaamassa pari kylttiä. Paska-alkuisia paikkoja on Suomessa vaikka kuinka, mutta itäisessäkin Saksassakin pääsee Keilan kautta Paskaan. Heh heh hee. Riesa löytyy Leipzigin ja Dresdenin puolivälistä.

Roadtrip järveltä järvelle

Pääsiäisenä isosisko tuli käymään, ja teimme yhdessä roadtripin Baden-Württembergissä ja Baijerissa. Sää ei ollut kovinkaan erinomainen, mutta säästyimme ehkä juuri siksi ruuhkilta ja ehdimme nähdä vaikka mitä.

1. Mummelsee
Roadtrip alkoi Schwarzwalder Hochstraßella eli the Black Forest highwaylla. 60 kilometrin mittainen tie on hieno, ja litteästä Etelä-Suomesta tulevalle metsäiset kukkulat ovat todella hienoja. Mummelseen kohdalla oli valtava parkkipaikka ja turistilaumat pyörivät järven ympärillä. Oli se ihan mukava taukopaikka, mutta sanoisin sitä kuitenkin enemmän lammeksi kuin järveksi.

Mummelsee

Schwarzwald Hochstraßen maisemaa

Totta kai piti kokeilla aitoa Schwarzwälder Kirschtortea

2. Titisee
Yövyimme Titisee-Neustadtissa. Se oli kätevä ratkaisu: ajelimme rauhassa Schwarzwaldin läpi sunnuntain aikana, söimme illallisen Freiburgissa ja ajoimme vähän itään halvempien huoneiden äärelle. Samalla lyhensimme maanantain legiä.

Saksan korkein vesiputous Tribergissä

3. Bodensee
Erittäin kauniin Bodenseen rantakaupungit ovat täynnä kesäpäivinä. Saksan puolella voi kävellä Konstanzin rantapromenadilla ja katsella järven yli Alpeille. Juuri ja juuri Baijerin puolella sijaitseva Lindau on myös kaunis. Bodenseen yli pääsee myös autolautoilla, joissa veloitetaan auton koon mukaan. Eläköön valintamme pienestä Opel Corsasta!

Konstanz, Bodenseen rannalla

Autolautalla Konstanzista Meersburgiin

Bodenseen rannikkoa pitkin ajellen, kohteena Lindau

4. Alpsee ja muut järvet Neuschwansteinin linnan lähistöllä
Oberstdorfin lounaan jälkeen ehdimme vielä illan viimeiselle kierrokselle Neuschwansteinin linnaan. Kannattaa ehdottomasti kävellä vartin verran Marienbrückelle, josta näkee koko linnan kauniisti. Kapea ja nariseva silta on muutenkin hieno kokemus, kun 90 metriä alapuolella kuohuu pieni vesiputous. Saman virran vedenpaine riitti Ludwig II:n linnan ylimpienkin kerrosten putkiin.

Neuschwansteinin linna ja julkisivuremontti

Schloss Hohenschwangau ja siskon samanväriset hiukset

5. Starnberg-järvi
Viimeinen järvi, Starnberg, oli tämän reissun kaunein. Sen rantatonteilla on rikkaiden asuntoja - mikäs sen kätevämpää kuin käydä töissä Münchenissä, harrastaa talvilajeja Garmisch-Partenkirhcenissä ja asua siinä puolivälissä. Kaupungin keskustan vastakkaisella rannalla kohoavat Baijerin Alpit.

Järvi on kuuluisa siitä, että rakastettu kuningas Ludwig II otti ja hukkui siihen mystisissä olosuhteissa.

Maanantain ja tiistain välisen yön vietimme Garmisch-Partenkirchenissä. Mielellämme.

Tiistain aamupalalla autossa yritettiin nimetä näkyviä huippuja ennen kuin täytyi lähteä Alppien helmasta pois.

Seesteinen Starnberg

Suosittelen toki kaikkia kohteita, mitä nyt Mummelsee oli ehkä vähän pettymys, ja auton vuokraaminen antoi ainutlaatuisen vapauden päättää aikatauluista. Tiet ovat hyviä ja navigaattori löytää kohteet. Kahden vuorokauden Europcarin vuokra ja bensat maksoivat meille kahdelle noin 170 euroa. Halvemmaksi siis tulee, jos saa kerättyä takapenkillekin porukkaa. Auto oli järkevää palauttaa Starnbergiin ja jatkaa sieltä S-bahnilla Müncheniin: Münchenissä auto olisi lähinnä hidastanut ja hankaloittanut elämää. Tässä vielä koko reitti Google Mapsissa.


PS. Kerroin reissun järvien näkökulmasta lähinnä tiivistämisen vuoksi. Muita Saksan järvimaisemia löytyy pohjoisemmasta... Schwerinin, Hampurin ja Lyypekin ympäristö voi olla näkemisen arvoinen. En tiedä, miten kuuluu verrata järvi-Suomeen. :)

Kimppakyytien luvattu maa

Tänään esittelyssä, hyvät naiset ja herrat, nerokas sivusto Mitfahrgelegenheit.

Idea on tuttu Suomessakin kimppakyytisivustoilta, eikä idea ole sen ihmeellisempi: autolla matkustava ilmoittaa netissä matkareittinsä, ja halukkaat pääsevät kyytiin ottamalla yhteyttä puhelimitse ja osallistumalla bensakuluihin.

Saksassa liikennettä riittää ja Mitfahrenilla pääsee vaikka minne ja yllättävän halvalla. Aiemmin kehuin Deutsche Bahnia. Mitfahrenilla reissun hinnaksi tulee yleensä karkeasti arvioiden noin neljäsosa junalipun hinnasta. Pääsin mm. Nürnbergiin 15 eurolla ja Mainziin 5 eurolla. Vaikka minulla on 50 prosentin alekortti junalippuihin, tuli Mitfahren siitäkin puolet halvemmaksi.

Tällä hetkellä minulla on vain positiivisia kokemuksia Mitfahrenista. Onhan se toki vähän kuumottavaa, kun istuu ventovieraan kyydissä ja autobahnilla ajetaan sataakuuttakymppiä. Hyvät puolet painavat kuitenkin minulle vaa'assa enemmän - päätä sinä, oletko samaa mieltä vai et.

Kurjat puolet

• Onhan tässä riskinsä. Koskaan ei voi tietää, kuinka turvallinen kuljettaja tai muuten vain järkevä henkilö ratin takana istuu. Olen kuullut inhottavia tarinoita vaarallisista kuskeista ja täyteen ahdetuista autoista.
• "Joutuu" rupattelemaan ventovieraan kanssa. Tosin jotkut istuvat mielellään pääosin hiljaa parinkin tunnin matkan.
• Läppärillä työskentely ei ehkä ole ihan niin kätevää.
• Ei ehkä kehtaa syödä samalla tavalla kuin junassa.
• Jos jää pois puolivälissä, ymmärrettävästi kuskit eivät aina halua ajaa keskustaan, vaan pysähtyvät mieluummin autobahnin lähellä olevalle pysäkille.

Hyvät puolet

• Todellinen win win win: halpaa matkustajalle, helpottaa kuskin kuluja, parempi luonnolle. Sivusto suosittelee 5-7 euron korvausta 100 kilometristä. Kaveri pääsi 40 eurolla Prahaan. Usein jos matkustaa kauas ja yksin, Mitfahren on kirkkaasti halvin.
• Voi oppia kaikenlaista hauskaa juttukavereilta
• Autossa matkustaminen on leppoisaa. Ei tarvitse etsiä tai luovuttaa istumapaikkaa.
• Voi olla nopeampi kuin juna. Lähtö- ja saapumispaikat ovat myös hyvin usein rautatieasemia, mikä on kätevää.

Luottaminen tulee tosiaan hyvin halvaksi. (Kyynikko sanoisi "tai hyvin kalliiksi".)

Perussanojen äärellä

Älä ikinä aliarvioi tavallista arkikieltä. On ihan ok kerrata lukiosaksan 2. kurssin kirjoista sanastoa ennen vaihtoon lähtöä. Esim. yhdessä kokkaaminen on huomattavasti vähemmän kömpelöä, kun osaa edes alkeellista ruokasanastoa.

Kauppakorkeakoulussa opiskellaan pitkälti taloussanastoa ja tuotetaan liike-elämän kirjeitä. Se on hienoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ensimmäisinä päivinä uusien tuttavuuksien kanssa sitä ei tule yleensä puhutuksi liikevaihdoista ja tarjouspyynnöistä. Ja vaikka tulisikin, perussanastoa ei pääse pakoon (kuten ei kielioppiakaan loppujen lopuksi).

Olen oppinut täällä ollessa näinkin eksoottisia sanoja

haarukka, lusikka, veitsi - die Gabel, der Löffel, das Messer

paita - das Hemd

valkosipuli - der Knoblauch

homo - schwul

moi moi, pärjäile - mach's gut

hame - der Rock

olla innoissaan jostakin - von etwas begeistert sein
jauho - das Mehl
sytkäri - das Feuerzeug

nenäliina - das Taschentuch
roskat - der Müll

in-Speyer-ing

Speyer on aivan loistava päiväretkikohde Heidelbergistä. Jos se osuu jonkin reitin varrelle, suosittelen pysähtymään.

Pieni Speyer oli keskiajalla yksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan merkittävimpiä kaupunkeja. Keväällä 2012 se merkitsi kahdelle vaihto-oppilaalle

• kesän ensimmäistä piknikkiä upean kirkon takana
• ikivanhojen hautojen tuijottelua katedraalin kryptassa
• viinintuotannon historiaa ja vanhoja viinitynnyreitä museossa
• IMAX-leffaa ja lentokoneita

Technik Museum on ihan huikea. Autoja voi vähän ihastella sisällä, mutta hauskinta on, kun pääsee tutustumaan lentokoneisiin ja sukellusveneeseen museon pihalla. Tutkimme U-Bootia ja Neuvostoliiton aikaista lentokonetta pikkulapsen innolla. Museon ylpeys, Lufthansan Boeing 747, seisoo korkealla jalustalla. Vierailijat pääsevät kävelemään koneen siivellä. Ylhäältä on komeat maisemat Speyerin yli. Alas ei tarvitse tulla portaita vaan saa liukua putkiliukumäkeä. Adrenaliinia! Paluu lapsuuteen!

Illalla Speyerin tuomiokirkossa (joka on Unescon maailmanperintökohde) kulkivat kylmät väreet sekä upean kuorolaulannan että lämpötilan vuoksi. Ota takki mukaan.

Käteisen valtakunta

Saksa, Euroopan talousmahti ja EKP:n päämajan isäntämaa, tuntuu välillä olevan suorastaan kehitysmaa yksinkertaisen korttimaksamisen suhteen.

Jo ensimmäisellä viikolla meille kerrottiin, että Nur Bares ist Wahres eli cash is king eli käteinen on parasta. Nyt käteisriippuvuuteen on jo tottunut. Oikeastaan se on ihan ok - rahan kuluminen on hyvin konkreettista ja kulutuksen seuraaminen helppoa. Liian monelle on varmasti tuttua huoleton kortilla shoppailu ("Ei maksanu mittää, ihan yhtä paljon muovia on lompakossa kuin ennenkin!").

Ymmärrän, että leipomoissa ja pikkupuodeissa voi ostaa vain käteisellä. On silti hiukan naurettavaa, että suuressa elektroniikkakaupassakin käy vain tietynmerkkinen saksalainen kortti. Sama yllätys kävi postissa.

Monille vaihtareilla suositellaan pankkitilin avaamista Saksassa. Jos hankkii kämpän yliopiston asuntoloista, voi vuokranmaksua varten hankkimaan saksalaisen tilin. Täällä suositellaan Sparkassea, jolla on tarjous opiskelijoille.

Saksalaiselta tililtä automaattinostot olisivat ilmaisia, mutta omalla kohdallani laiskuus kuitenkin voitti. Maksan joitakin senttejä joka nostosta, mutta otan paljon kerralla ja kulutan harkiten. Makselen vuokran Suomen verkkopankista. SEPA-maksuihin tarvitsee vain IBAN-muodossa olevan tilinumeron sekä vastaanottajan osoitteen. Yllättävän harva täällä tietää ibanista mitään, mutta sen saa helposti selville laskurilla.

PS. Varoituksen sana Deutsche Bahnin lippuautomaateista: Osa koneista kelpuuttaa Visa Electronin, osa ei. Syy on minulle täysi mysteeri.

Vaikka Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinoillakin voi maksaa jo sirupäätteellä, on Saksassa torilla parempi olla käteistä.

Ikuinen pääsiäinen

Onneksi pääsiäinen on jotakuinkin ohi.

Saavuin Saksaan ihan maaliskuun alussa. Pääsiäinen oli ihan all over the place jo silloin ja oli tosiaan yli kuukauden päivät. Kuukaudessa sitä yleensä tottuu jonkinlaiseen arkeen tai rutiiniin. Omaan arkeeni kuuluivat myös suklaapuput. Näin ensimmäisen viikon aikana varmaan enemmän erilaisia suklaakaneja kuin koskaan elämässäni aikaisemmin.

Jollain tasolla omassa tajunnassa Saksassa on aina pääsiäinen. Nyt se käsitys saa pikku hiljaa luvan poistua.

Jos siis päätät viettää juuri kesälukukauden Snaaksassa, voit varautua joulumaiseen överisuklaatarjontaan ja oheiskrääsään. Varo pääsiäiskiloja. Penny-marketista sai 89 sentillä 165 gramman suklaapupun.

Tässä vielä loman ratoksi kaksi kalmaista pääsiäiskuvaa.

Lähileipomon pullapupu á 1,29 euroa

Suklaapuput Nestlen malliin. Jotenkin todella itsetyytyväisen näköisiä.

Entten tentten Barcelona

Blind Booking. En tiennyt siitä vielä kuukausi sitten, mutta maaliskuisena maanantaina ilmiö tuli tutuksi. Maksoin ensin 80 euroa lentolipuista ja sain sen jälkeen tietää, minne onnetar vie minut ja Esterin  seuraavana viikonloppuna. Sen verran huijasimme kohtaloa, että karsimme pari vaihtoehtoa pois. Se maksaa vähän ylimääräistä, mutta siten tiesimme, että kaikki jäljelle jäävät kohteet ovat meille varmasti kivoja.

Barcelonasta, Lissabonista ja Roomasta meille valikoitui Espanjan kohde: juuri se, jota eniten halusimme. Järjestelyt jatkuivat hannuhanhimaisesti. Majoitus järjestyi kavereiden luota sekä Stuttgartissa (lentokentän vierestä) että Barcelonassa (La Sagrada Familian naapurista). Sää oli kuin morsian.

Haluan vaihdon aikana matkustaa pääasiassa Saksassa. Barcelonaan tai isoihin pääkaupunkeihin tulisi ehkä lähdettyä myös Suomesta, saksalaisiin pikkukaupunkeihin todennäköisesti ei. Blind Bookingin ajatus oli kuitenkin vastustamattoman hauska, joten halusin kokea sen kerran.

Enkä valita. Reissu oli todella onnistunut. Gaudin rakennukset, 20 000 osallistujan maraton, Espanjaa minikoossa edustava Poble Espanyol ja suihkulähdeshow, jota uusi kamera rakasti.

Kannattaako Germanwingsin Blind Booking?
Kyllä, jos tykkäät lottojännityksestä ja haluat matkustaa spontaanisti esimerkiksi isoihin kaupunkeihin. Ei, jos haluat määritellä tarkkaan matkustuskellonajat ja haluat oikeasti johonkin tiettyyn kohteeseen.
Blind Booking ei välttämättä ole halvin. Voit helposti saada halpalennon alle 60 eurolla haluamaasi kohteeseen, jos ostat lipun ajoissa. (Meillä sen sijaan oli alle viikon varoitusaika, jolloin Ryanairkin olisi ollut tuplahintainen.) Vinkkejä: Blind Booking arpoo matkustajat ilmeisesti aina Saksan kohteeseen, jollei sitä rastita pois. Kannattaa myös katsoa Germanwingsin yleiset lentoaikataulut. Niistä voi luntata, lentääkö yhtiö ylipäätään perjantaisin Lontooseen.

Suihkulähteen valo- ja musiikkishow'sta tuli hyvä mieli. Soittivat Disney-laulujakin espanjaksi.

Parc Güell

Lasinpuhallusta Poble Espanyolissa. Coolein käsityömuoto ikinä!

Poble Espanyol

Maraton sunnuntaiaamuna 25.3.

La Basilica Galeria. Uskomattomia koruja. Kannattaa piipahtaa.
El Goticin kaupunginosa

Xurros! Ahh. Rantabulevardin kojusta sai erinomaisia.

Rantakivillä

Montjuic-puistosta on kaunis näköala.
La Sagrada Familia ja ikuiset rakennustelineet. 

Ois aivoja. La Boqueria -torin ihmeitä.

La Boqueria -torilla oli vaikka mitä hedelmiä, pähkinöitä, sieniä, lihaa,
kalaa, tapaksia, mausteita, juustoja, makkaroita ja suklaita.

Ensimmäisen kuukauden ostoksia

Ruoan, kännyliittymän ja matkalippujen lisäksi ensimmäisen kuukauden aikana on tullut yllättäviä ja vähemmän yllättäviä menoja.

• hiusharja
• pattereita
• silmätipat
• samppoota ja muuta saippuatarviketta
• synttärilahjat ja postikulut
• kiipeilyseuran jäsenyys
• vihkoja, kansio
• teesihti
• sukkia
• neuletakki, mekko
• piilolasinestettä
• ulkoinen kovalevy

Pois pumpulista

Neljän viikkoa kestänyt, opiskeluihin valmistava kielikurssi on nyt ohi. Viitenä päivänä viikossa poljin jokirantaa pitkin Max-Weber-Hausille, jossa 12 hengen ryhmämme opiskeli aamupäivän ajan. Mitä jäi käteen?

Mahtavaa, olen oppinut vaikka mitä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Übung macht den Meister. Vähän kaikkea tätä. Ehkä tärkein asia on ollut tajuta, miten paljon sitä vielä riittääkään tekemistä tämän kielen parissa. Luulin ehkä tulevani Saksaan opettelemaan saksan puhumista. Jo nyt puhehanat on saatu auki, vaikka sanasto takkuaakin. Masentavan paljon työtä riittää kuitenkin tekstin tuottamisessa. Ego vähän horjuu, kun tajuaa, että kirjoittaminen onkin aivan järjettömän vaikeaa.

Olen myös saanut elää aika pumpulissa tähän asti. Kielten opiskelu on ihan oikeasti ollut aina hauskaa pieniä turhautumisia lukuun ottamatta. Nyt on vain todettava, että aina se ei ole hauskaa, se on myös puuduttavaa ulkoa opettelua ja puurtamista. Toiset tajuavat tämän ala-asteella, toiset korkeakoulussa. Kääri hihat. Tee flashcardeja. Löydä se hauskuus.

Kurssia edeltävään tasotestiin kuului kaksi 45 minuutin osaa, toinen kieliopista ja toinen tekstin tuottamisesta. Tämä testi heitti minut Oberstufeen eli korkeimpaan tasoryhmään, mikä oli pikku shokki. Olin ehkä ryhmän ala- tai keskikastia, ja toisaalta siinä varmaan oppii eniten. Oli todella virkistävää opiskella niin monen eri kansallisuuden kanssa. Omasta ryhmästä sai myös ensimmäiset kaverit.

PS. 90-30-90-rakenne päivissä toimi mukavasti: puolentoista tunnin opetuksen jälkeen oli puolen tunnin tauko ja välipala. Usein se koostui rasvasokerikermavoileivoksista, joskus oli myös sämpylöitä tai brezeleitä. Palaan samaan taloon vielä pääsiäisen jälkeen alkaville kielikursseille, mutta ilmaista ruokaa siellä ei enää saa. Nyyh.