Suunnista suunnista

Uudessa paikassa sitä toivoo, että oppisi pian liikkumaan ja löytämään haluamansa. On toki kiva pyöriä ja eksyä, jos ei ole kiire.

Ensimmäisenä iltana oli pimeää ja kämppikset johdattivat pikaisesti uuteen kotiin. Olin aika pihalla. Eilen sitten suuntasin vanhaankaupunkiin ja löysin kaiken haluamani. Nyt tänään kävin lenkillä ja opettelin lisää pääkatuja. Heidelberg tuntuu aika helposti hahmotettavalta. Neckar-joki virtaa kaupungin halki, sen molemmin puolin maa nousee äkkiä kukkuloiksi.

Suuntavaistoni taso vaihtelee ihan sen mukaan, onko minulla vastuuta jostain. Välillä se on vain surullisen säälittävä. Uudessa kämpässä lähden koko ajan huoneestani väärään suuntaan (keittiö, ulko-ovi ja vessa ovat oikealla, menen aina vasemmalle). Jos hortoilen kaupungilla päämäärättömästi ja piipahdan kauppaan sisään, ulos tullessa voi olla tosi vaikea muistaa, mistä suunnasta tulin. Jos taas minun pitää viedä kavereita jonnekin, vastuu saa keskittymään ja sitten löydän ja muistan aika hyvin.


Sanotaan, että miehet suunnistavat painamalla kartan mieleensä, naiset keräilemällä maamerkkejä. Käytän molempia tapoja. Karttakuva on päässä jonain etäisenä kokonaisuutena, ja maamerkit sitten tekevät reitin todelliseksi.

Totta kai kestää, ennen kuin kaupunki kunnolla hahmottuu, mutta suunnat Altstadt, Schloss, Mannheim, joki, yliopiston eri kampukset ja kaupunginosat ovat jo valmiina jotenkin päässä. Katsoin niitä niin paljon asuntoa etsiessä. Google Mapsista jotain jää mieleen, kun sitä paljon selaa. Suosittelen.

Suunnistusta helpottaa, kun joskus pääsee korkeammallekin. Tässä näkymä linnalta vanhaankaupunkiin.