Vaihtarikavereilla ei ole enää rahaa prepaid-liittymissä.Kaikilla ei ole enää kämppää, osa nukkuu kaverin lattialla.
Joku yrittää myydä polkupyörää tuloksetta ja jättää sen toiveikkaana lukitsematta ravintolan pihaan. Valitettavasti se ei kelpaa kenellekään.
Heidelberg ei petä vieläkään, ja muuttoilmoitus ja muu paperisota kestää vain muutamia sekunteja.
Tentit ovat melkein ohi. Muutamia on vielä elokuun puolella.
Aivot yrittävät muistaa kaikki maisemat, äänet ja tuoksut. Oma mieli
ylidramatisoi: "Viimeinen kerta ikinä, kun katson vasemmalle tässä
risteyksessä."
Kahvittelu tai lounas pitää ihan oikeasti lyödä lukkoon, jos aikoo nähdä opiskelukaverin ennen lähtöä.
Hyvin palvelleita, loppuun kulutettuja vaatteita ja kenkiä lentää roskiin.
Kalenteriin ilmestyy jo velvollisuuksia Suomessa.
Käteinen loppuu.
Heidelbergin kämppikset saavat puolitäysiä kahviloiden leimakortteja, samppoota ja oliiviöljyä.
Tekee mieli ostaa sitä ja tätä ja tuota, koska se on halvempaa täällä kuin Suomessa, mutta laukku painaa jo 30 kiloa.
Pää on sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti