Neljän viikkoa kestänyt, opiskeluihin valmistava kielikurssi on nyt ohi. Viitenä päivänä viikossa poljin jokirantaa pitkin Max-Weber-Hausille, jossa 12 hengen ryhmämme opiskeli aamupäivän ajan. Mitä jäi käteen?
Mahtavaa, olen oppinut vaikka mitä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Übung macht den Meister. Vähän kaikkea tätä. Ehkä tärkein asia on ollut tajuta, miten paljon sitä vielä riittääkään tekemistä tämän kielen parissa. Luulin ehkä tulevani Saksaan opettelemaan saksan puhumista. Jo nyt puhehanat on saatu auki, vaikka sanasto takkuaakin. Masentavan paljon työtä riittää kuitenkin tekstin tuottamisessa. Ego vähän horjuu, kun tajuaa, että kirjoittaminen onkin aivan järjettömän vaikeaa.
Olen myös saanut elää aika pumpulissa tähän asti. Kielten opiskelu on ihan oikeasti ollut aina hauskaa pieniä turhautumisia lukuun ottamatta. Nyt on vain todettava, että aina se ei ole hauskaa, se on myös puuduttavaa ulkoa opettelua ja puurtamista. Toiset tajuavat tämän ala-asteella, toiset korkeakoulussa. Kääri hihat. Tee flashcardeja. Löydä se hauskuus.
Kurssia edeltävään tasotestiin kuului kaksi 45 minuutin osaa, toinen kieliopista ja toinen tekstin tuottamisesta. Tämä testi heitti minut Oberstufeen eli korkeimpaan tasoryhmään, mikä oli pikku shokki. Olin ehkä ryhmän ala- tai keskikastia, ja toisaalta siinä varmaan oppii eniten. Oli todella virkistävää opiskella niin monen eri kansallisuuden kanssa. Omasta ryhmästä sai myös ensimmäiset kaverit.
PS. 90-30-90-rakenne päivissä toimi mukavasti: puolentoista tunnin opetuksen jälkeen oli puolen tunnin tauko ja välipala. Usein se koostui rasvasokerikermavoileivoksista, joskus oli myös sämpylöitä tai brezeleitä. Palaan samaan taloon vielä pääsiäisen jälkeen alkaville kielikursseille, mutta ilmaista ruokaa siellä ei enää saa. Nyyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti