Kaupunkeja kahlaamassa

Ängin yhteen viikonloppuun neljä rg-loppuista kaupunkia: tälle Baijerin-tutkimusmatkalle osuivat Nürnberg, Regensburg, Bamberg ja Würzburg.

Se ei kannata jos
1. Matkustat jonkun toisen kanssa, porukassa on aina hitaampaa
2. Olet rauhallinen nautiskelija ja vietät pitkiä aikoja museoissa

Näin voi tehdä jos
1. Matkustaa yksin, sitä on kumman tehokas
2. Ei aseta korkeita tavoitteita. Monissa paikoissa vain kävelin kauniissa keskustassa ympäriinsä, ja kaikki yllämainitut kaupungit ovat siihen erittäin sopivia.

Suomalainen bongattu Nürnbergin Doku-Zentrumilla

Kidutussellikierroksella Nürnbergissä

Saippuakuplista tulee hyvä mieli, isoista kuplista paljon hyvää mieltä

Nürnbergissä tapasin kauppiskaveri Toukon ja oli mukavaa vertailla Saksa-kokemuksia kahdelta kuukaudelta ja avautua siitä, mikä nyt on niin paljon järkevämpää Suomessa. Näin Hitlerin rakennuttaman kongressihallin (museon nimi on simppeli Dokumentationszentrum Reichsparteitagsgelände), vähän keskustaa ja raatihuoneen kellarikerroksen keskiaikaisen vankilan kidutusselleineen. Ja hyviä katutaitelijoita mieskuorosta jättisaippuakuplapuhaltajaan.

Matka jatkui Regensburgiin, jossa ihastelin kaupungin Steinbrückea. Kyllä se on niin, että kaupungissa pitää olla joki, ja Regensburg hoitaa jokivelvollisuutensa harvinaisen hyvin. Jokirantaa ja piknikneliöitä on erittäin kiitettävästi. Katedraali oli myös yksi kauneimmista, joissa olen käynyt.

Tonava pyörteinen

Regensburg

Musik-Cafe-Bar Amadeus,  Frohliche-Turken-Strasse 9,  Regensburg

Olin yötä Regensburgin ainoassa hostellissa, joka oli ihan kelvollinen. Respan yhteydessä on oma supermarketti. Pärjäsin kuitenkin illalla erinomaisella omenasose-kaneli-crepellä, jonka ostin Steinbrücken kupeessa olevasta creperiestä. Aamulla ehdin syödä vielä brunssin Cafe Amadeuksessa, ja sain 6,90 eurolla aivan taivaallisen aamiaisen.

Bamberg

Bambergin Pikku-Venetsia ja huijarigondoli

Istuin vesisateen ajan junassa, ja aurinko tuli sopivasti esiin Bambergissa. Bambergia sanotaan yhdeksi Saksan kauneimmista kaupungeista, ja kyllä se maineensa ansaitsee. Parin tunnin aikana kävelin joitakin kilometrejä kauniilla kaduilla, kirkossa, jokivarressa ja silloilla. Bamberg on myös näitä seitsemän kukkulan kaupunkeja. Pidemmällä lomalla voisi tutustua paremmin, nyt välttelin turhia rinteitä.

Viimeinen pysäkkini oli Würzburg. Ehdin vielä sisään barokkilinna Residenziin ja wow. Vähintään yhtä hieno kuin Nymphenburgin linna Münchenissä, ellei hienompi. Koristeellisia kattoja jaksaa tuijottaa niin kauan, että niska alkaa protestoida. Parhaat kuvat näkee Wikipediasta tai Residenzin sivuilta.


Maailmanperintökohteen titteli ei ole välttämättä mikään tae hienosta turistinähtävyydestä, mutta tällä reissulla Unesco-tärpit olivat kyllä kauniita. Sekä Regensburgin ja Bambergin keskustat ovat listalla, samoin Würzburgin Residenz. Ajattelen hyvin samoin kuin ystäväni Miranda blogissaan:

"My goal is not so much to visit every world heritage site in the world (there’s enough that it would take a dedicated, well funded lifetime, and some are next to impossible for tourists to visit) – but rather just to enjoy stumbling upon them, counting them, and sometimes even using the list as my first point of reference when planning a new trip."

Residenzin puutarhan puut oli trimmattu erittäin tarkkaan...

...mutta hah! Ei täydellisesti.

Würzburg on viinitilojen ympäröimä, ja keskustan kävelysillalla kaikki seisoskelivat viinilasit kädessä. Väsytti ja sataa tihutti. Päätin kuitenkin kiivetä Marienfestungin kukkulalle. Ihan vain puoleen väliin. Ihan vain maiseman vuoksi. Oi, se oli sen arvoista. Sade lakkasi sopivasti, aurinko tuli selkää lämmittämään ja muodosti Würzburgin keskustan ylle tuplasateenkaaren.