Schriesheimin kalliot ovat pyöräilymatkan päässä. |
Jos haluaa, että
vaihtopaikka tuntuu vähän enemmän kodilta, kannattaa hankkia
harrastus. Liittyminen yhdistykseen nimeltä DAV (Deutscher Alpenverein) on tähän mennessä ollut vaihtoajan parhaita
päätöksiäni.
Liityin kielikurssikaverin
kanssa yhdistyksen jäseneksi ihan ensimmäisillä viikolla.
Molemmilla oli hitusen kiipeilykokemusta ja paljon opittavaa. Muun
muassa koko saksankielinen kiipeilytermistö noin niin kuin aluksi.
Siitä se lähti.
Kaikenlaisessa urheilussa varmaan oppii luottamaan kaveriin ja
tutustuu toiseen paremmin. Kiipeily on kuitenkin poikkeuksellista:
joka viikko sitä laittaa henkensä toisen varmistuksen varaan.
Olimme uusien
jäsenten infoillassa. Ai täällä järjestetään luolaretkiäkin?
No mennään luolaan. On vaikea selittää, miksi oli niin upeaa
kontata, ryömiä ja kävellä märässä, pimeässä, ahtaassa,
mutaisessa ja kivisessä onkalossa, mutta se oli uskomattoman hienoa.
Muiden osallistujien kanssa on kokkailtu ja grillailtu jälkeenpäin.
DAV-jäsenenä
saa alennusta kiipeilystä, mutta sen lisäksi saa osallistua
huikeisiin viikonlopputapahtumiin.
|
Paikallisyhdistyksissä
on myös se mahtava puoli, että pääsee harrastamaan saksaksi
saksalaisten kanssa.
|
Tutustumisretken kohde oli Grotte de la Maratière -luola Ranskassa Juran alueella. |
Kiipeilytaidoista ja -varusteita on hyötyä myös luolissa.
|
Salle
du Pilier -osuuteen noustiin pienen sisäänkäynnin läpi, vähän
kuin viemäristä nousisi keskelle komeaa plazaa.
|
Välillä sitä oli kuin katedraalissa, välillä sai
ryömiä ahtaissa paikoissa.
|
Ajantaju, nälkä
ja jano katosivat luolassa. Ylös palaaminen oli jännittävää.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti