Puoliväli meni ja vihelsi
mennessään. On mieletön klisee, että vaihdossa aika menee
nopeasti. En nyt sanoisi niinkään. Aktiiviset päivät ovat täynnä
kaikkea hauskaa ja elämykselliseen viikkoon mahtuu enemmän
wow-kokemuksia kuin normaaliin kuukauteen.
Nyt puolivälin jälkeen
kuitenkin tuntuu, että päivät valuvat käsistä. Toukokuu, minne
menit?
Sitten voi luoda itselleen
pikkukriisejä.
Miksi en ole opiskellut
enemmän saksaa? Miksi en ole kierrellyt enemmän Heidelbergin
katuja? Olenko nähnyt tarpeeksi kaikkia kavereita? Olenko
skypettänyt Suomeen sopivasti? Lähettänyt postikortteja?
Urheillut? Maistanut kaikkia lähikaupan jogurttilaatuja? Onko tili
tyhjä? Miksi kaikki viikonloput ovat jo täynnä? Ehtisikö jotain
enemmän?
Vaikka jostain on oikeasti
syyllinen olo, niin toisaalta nyt on se kulta-aika: alkusählinki
ohi. Tutut kaverit, joiden kanssa voi olla oma itsensä (tai no, "oma
itsensä" saksaksi). Ei vielä tenttejä. Lämpimät päivät ja
jokiranta. Vierailijat Suomesta. Lähenevät futiksen EM:t. Kahvia
vakipaikasta ruotsin luentojen välissä. Tuoreet mansikat. Kalliot.
Joo, paniikin aika tosiaan.
 |
| Syyllisyys iskee, kun miettii kaikkia mahdollisia Heidelbergin kulkemattomia polkuja. |
 |
| Jokiranta Neckarwiese. |
 |
| Ehkä aika kuluu hitaammin, jos vain hengittää ja katselee maisemia? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti