Välillä jotkut käytännöt ovat vähän keskiaikaisia: esimerkiksi kursseille ilmoittautuminen riippuu ihan täysin tiedekunnasta, luenntoitsijasta tai vähän mistä sattuu. Itse mailasin kaikille vastuuhenkilöille.
Opetuksen laadusta on vain
hyvää sanottavaa. Omien kokemusten pohjalta luennoitsijat ovat
hyviä esiintyjiä, täsmällisiä ja asiantuntevia. Alussa jaetaan selkeä aikataulu, tavoitteet ja vaatimukset. Kaikki
Powerpointit ladataan opiskelijaystävällisesti Moodleen.
Heidelbergillä on hyvä maine, ja tässä se ainakin lunastaa sen.
Valtaetäisyys tuntuu ehkä
isommalta kuin Suomessa, mutta ei se pelottavaa ole. Opettele
teitittely, sillä pärjää pitkälle. Lähinnä on hämmentävää,
kun luennoitsijat teitittelevät takaisin ja puhuttelevat Frau
Lundellina. Kielikursseilla tunnelma on rennompi ja käytetään
etunimiä, mutta ”Sie” on käytäntönä sielläkin.
Opintojaksoja
(Veranstaltung) on monia erilaisia: Seminar, Vorlesung, Übung,
Exkurzion, muun muassa. Seminar-kursseilla on pienemmät ryhmäkoot ja
osallistavaa, keskustelevaa opiskelua. Osallistujat joutuvat yleensä
pitämään esitelmän tai tekemään projektin. Massaluentokurssit
ovat (kuten Suomessakin) vähemmän vuorovaikutteisia. Jos nyt
kehtaan kahden luentokurssini pohjalta vetää johtopäätöksiä,
niin myös täällä opiskelijat tulevat ja menevät vähän miten
sattuu. Luentosalin ovi käy melkein koko ajan. Harjoitusryhmissä ja
seminaareissa ollaan täsmällisempiä.
Saksassa harrastetaan myös akateemista varttia, ja ”14:00-16:00 c.t.” tarkoittaa klo 14:15-15:45. Luennon päätteeksi ei taputeta vaan koputetaan pöytään.
 |
| Luentoon tai seminaariin vaadittavat artikkelit on monistettu monilla kursseilla kätevästi yksiin kansiin. |
 |
| Artikkelikokoelmaa sanotaan yleisesti "Readeriksi", joka on ihan typerä termi... No, kännykkä on Handy. Tämä reader oli harmillisen paksu ja maksoi siksi 17 euroa. |
 |
| Ei lukukautta ilman Moodlea. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti