Ich heiße Hanhi, Hannu Hanhi

Heidelbergiläinen hanhi

Tietynlainen leijuminen siistien viikonloppureissujen jälkeen kuuluu varmaan vaihtoon kuin vaihtoon. Aina välillä kannattaa vähän reflektoida, kuinka hyvin sitä meneekään ihan arkena. Aina sanotaan, että onnea, terveyttä ja muuta sellaista ei osata arvostaa ennen kuin se on mennyttä. Tykkään valittaa, mutta rakas Internet, täten tässä ja nyt kiitän tuuriani ja koputan puuta.

• Terveys. Siitepölyallergiaa lukuun ottamatta olen pysynyt terveenä enkä ole saanut edes paperihaavaa. (Heidelberg on kyllä hyvä paikka sairastua, jos onnettomuus osuu kohdalle. Joka toinen rakennus on sairaala tai klinikka, not kidding.)
• Ihmiset. Kielikurssikaverit ovat mukavaa porukkaa, ja puhuimme alusta alkaen keskenämme saksaa. En ole tavannut vielä yhtään tyyppiä, josta en olisi pitänyt yhtään. Epäilyttävää. Eikö sen pitäisi olla jo tilastollinen mahdottomuus?
• Kämppikset. Kuulen kavereilta tarinoita kämppiksistä, jotka ovat oksettavan siivottomia, mielisairaita tai muuten vain vaikeita sietää. Oma kimppakämppäelämä sujuu vaivattomasti. Voin lainata mitä vaan ja kämppikset jaksavat korjata kielioppia, kun puhun pieleen.
• Kämppä. Location location location. Sain asunnon ehkä parhaalta mahdolliselta paikalta. Kun kerron asuvani Bergheimissa, heidelbergiläisiltä pääsee äimistynyt henkäys. Monet etsivät kämppää vuositolkulla. Asuntomme on tilava, kaunis ja puhdas. Meillä on vierashuone. Keittiössä voi kokata kaikenlaista (kodinkoneisiin kuuluu mm. suklaasuihkulähde). Parveketuoleihin voisi nukahtaa.
• Raha. Toistaiseksi ei ole tullut yllättäviä jättikuluja. Läppäri tuntuu olevan vähän niin kuin saattohoidossa, mutta toimii vielä.
• Asiat hoituvat. Tiedän vain kuulopuheista, millaista on se pahamaineinen saksalainen byrokratia. Heidelbergissä paperinpyöritys on oikeasti toiminut.

Tuurihaukkana olemisen (ainoa) huono puoli on se, että kaikesta vähänkään ikävästä (erityisesti rahan- ja ajanhallinnasta) voi syyttää vain itseään ja omaa saamattomuuttaan.

Cityhanhia